Tämä ratkaisutapa oli verrattain kehno keksintö, sillä eihän siitä seikasta, että joku oli taitavampi tai voimakkaampi kuin toinen, vielä seurannut, että hänen syynsä olivat myös pätevämmät.
Niinpä ovatkin kuninkaat kieltäneet sen erittäin ankarain rangaistusten uhalla, mutta turhaan. Kunnia, joka tahtoo aina vain hallita, nousee kapinaan eikä tunnusta mitään lakeja.
Näin ovat ranskalaiset sangen pulmallisessa asemassa. Sillä nuo samaiset kunnian lait pakottavat kunniallisen miehen kostamaan, jos häntä on loukattu. Mutta toiselta puolen kurittaa oikeus häntä mitä julmimmilla rangaistuksilla, jos hän kostaa. Jos hän seuraa kunnian lakeja, saa hän surmansa mestauslavalla. Jos hän seuraa oikeuden lakeja, karkotetaan hänet iäksi ihmisten seurasta. Näin ollen on vain kaksi pelottavaa vaihtoehtoa valittavana: kuolla tai joutua arvottomaksi elämään.
Pariisissa, 18 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1715.
92. kirje.
Usbek kirjoittaa Rustanille Ispahaniin.
Tänne on ilmestynyt muuan Persian lähettilääksi laittautunut ihminen, joka tekee julkeata pilaa maailman kahdesta suurimmasta kuninkaasta. Hän tuo ranskalaisten hallitsijalle lahjoja, joita ei meidän hallitsijamme saattaisi antaa edes Imiretian tai Georgian kuninkaalle, ja näin on hän alhaisella ahneudellaan häväissyt kahden valtakunnan majesteettia.
Hän on joutunut naurettavaksi kansan keskuudessa, joka pyrkii olemaan Euroopan sivistynein, ja hän on saanut Lännen sanomaan, että kuningasten kuningas hallitsee vain raakalaisia.
Hän on saanut osakseen kunnianosoituksia, jotka hän näytti itse tahtoneen kieltää itseltään. Ja ikäänkuin olisi Ranskan hovi pitänyt enemmän murhetta Persian suuruudesta kuin hän, on se esittänyt hänet arvokkaalla tavalla kansalle, joka häntä halveksii.
Älä kuitenkaan kerro tästä mitään Ispahanissa: säästä kurjan olennon päätä. Enhän toivo ministeriemme rankaisevan häntä heidän omasta typeryydestään ja siitä arvottomasta vaalista, minkä he itse ovat tehneet.