Valtio-oikeutta tunnetaan paremmin Euroopassa kuin Aasiassa. Kuitenkin voidaan sanoa, että ruhtinaiden intohimot, kansojen kärsivällisyys, kirjailijain imartelu ovat turmelleet kaikki sen perusaatteet.
Sellaisena kuin sitä nykyään harjoitetaan on tämä oikeus tiede, joka opettaa ruhtinaille, mihin asti he saavat loukata oikeutta panematta etujaan vaaraan. Mihin yritykseen onkaan ryhdytty, Rhedi, kun on heidän omantuntonsa paaduttamiseksi muodostettu vääryydestä järjestelmä, laadittu sen säännöt, julistettu sen periaatteet ja tehty niistä johtopäätökset!
Ylevien sulttaaniemme rajaton valta, jolla on ohjeena vain oma itsensä, ei synnytä pahempia hirviöitä kuin tämä kurja taito, joka tahtoo taivuttaa oikeutta, niin taipumaton kuin se onkin.
On kuin olisi, Rhedi, kaksi aivan erilaista oikeutta olemassa: toinen, joka säännöstelee yksityishenkilöiden asioita ja joka vallitsee yksityisoikeudessa, ja toinen, joka säännöstelee kansojen kesken syntyviä ristiriitaisuuksia ja joka pitää ankaraa komentoa valtio-oikeudessa, ikäänkuin ei valtio-oikeus olisi itsekin yksityisoikeutta, ei tosin jonkin erityisen maan, vaan koko maailman yksityisoikeutta.
Selitän Sinulle lähemmin toisessa kirjeessä ajatukseni tästä asiasta.
Pariisissa, 1 p. Zilhageh-kuuta v. 1716.
96. kirje.
Usbek kirjoittaa samalle.
Tuomarien tulee jakaa oikeutta eri kansalaisten keskeisissä asioissa: kunkin kansan tulee itse jakaa oikeutta sen ja jonkun muun kansan välisissä asioissa. Eikä tässä toisessa oikeuden jaossa voida käyttää muita perusohjeita kuin ensimmäisessäkään.
Kansojen kesken tarvitaan harvoin kolmatta tuomariksi, koska kiistanaiheet ovat melkein aina selviä ja helppoja ratkaista. Kahden kansakunnan edut käyvät tavallisesti niin erilleen, että tarvitsee vain rakastaa oikeutta löytääkseen sen; tuskinpa kukaan ryhtynee syyttämään itseään omassa asiassaan.