Rica kirjoittaa samalle.
Äskettäin puhuin Sinulle ranskalaisten tavattomasta häilyväisyydestä muotiasioissa. Kuitenkin on aivan käsittämätöntä, kuinka sitkeästi he niistä pitävät kiinni. Ne muodostavat säännön, jonka mukaan he arvostelevat kaikkea, mitä tapahtuu muiden kansojen keskuudessa. Kaikesta vetoavat he aina niihin, ja kaikki, mikä on outoa, näyttää heistä aina naurettavalta. Tunnustan Sinulle, etten osaa sovittaa tätä pukukiihkoa siihen huikentelevaisuuteen, millä he niitä muuttavat joka päivä.
Kun sanon Sinulle heidän halveksivan kaikkea, mikä on outoa ja muukalaista, puhun vain pikku seikoista. Sillä kun on kysymys tärkeistä asioista, näyttävät he epäilevän itseään niin perinpohjin, että unohtavat oman arvonsakin. He myöntävät mielellään, että toiset kansat ovat viisaampia, kunhan vain tunnustetaan, että he ovat paremmin puettuja. He suostuvat kernaasti tottelemaan kilpailevan kansan lakeja, kunhan vain ranskalaiset parturit määräävät lainsäätäjän vallalla muukalaisten irtotukkien muodon. Mikään ei heistä ole niin kaunista kuin havaita kokkiensa maun hallitsevan hamasta pohjoisesta ihan etelään ja heidän kähertäjättäriensä säädösten kulkevan voitokkaina kautta Euroopan kaikkien pukuhuoneiden.
Kunhan he vain saavat nauttia näitä jaloja etuja, mitä he huolivat siitä, että terve järki tuodaan heille muualta ja että he lainaavat naapureiltaan kaiken, mikä koskee valtiollista ja yhteiskunnallista hallintoa?
Voiko kukaan kuvitella, että Euroopan vanhinta ja mahtavinta kuningaskuntaa on jo yli kymmenen vuosisadan aikana hallittu laeilla, joita ei ole tehty sitä varten? Jos Ranska olisi ollut valloitettu maa, ei moista olisi vaikea käsittää. Mutta sehän on esiintynyt valloittajana.
Ranskalaiset ovat hylänneet vanhat lakinsa, joita heidän ensimmäiset kuninkaansa laativat yleisissä kansankokouksissa. Ja omituisinta on, että niitä roomalaisia lakeja, joita he omaksuivat omiensa sijaan, olivat osaksi säätäneet ja osaksi merkinneet muistiin heidän omien lainlaatijainsa aikana eläneet keisarit.
Ja jotta saalis olisi täydellinen ja jotta terve järki tulisi heille kokonaisuudessaan muualta, ovat he hyväksyneet noudatettaviksi myös kaikki paavien julistukset ja muodostaneet niistä uuden oikeutensa osan: uusi laji orjuutta sekin.
On kyllä totta, että viime aikoina on kirjoitettu muistiin muutamia kaupunkien ja maakuntien säädöksiä, mutta nekin on melkein kaikki otettu roomalaisesta oikeudesta.
Tämä omaksuttujen ja niin sanoaksemme kansalaistutettujen lakien paljous on niin suuri, että se rasittaa yhtä paljon oikeutta kuin oikeuden jakajiakin. Mutta nämä lukuisat lakikirjat eivät ole mitään verrattuina siihen kauhistavaan selittäjäin, tulkitsijain ja mukailijain armeijaan, jonka yksityiset jäsenet ovat yhtä heikkoja älynsä vähäisen terävyyden puolesta kuin he ovat voimakkaita äärettömän lukumääränsä puolesta.
Eikä siinä kaikki. Nämä muukalaiset lait ovat saaneet aikaan muodollisuuksia, jotka ovat ihmisjärjen häpeä. Olisi verrattain vaikeata ratkaista, onko muoto käynyt vahingollisemmaksi kotiutuessaan lakitieteeseen vaiko juurtuessaan lääketieteeseen, onko se tehnyt enemmän tuhoa lakimiehen kauhtanan alla kuin lääkärin leveän hatun varjossa ja onko se yhtäällä syössyt enemmän ihmisiä vararikkoon kuin tappanut niitä toisaalla.