Näin ei ole eurooppalaisten ylimysten laita, heiltä kun epäsuosio riistää vain hallitsijan hyväntahtoisuuden ja myötätunnon. He poistuvat hovista ja ajattelevat vain rauhallisen elämän nautintoja ja syntyperänsä tarjoomia etuja. Kun heidät otetaan hengiltä enimmäkseen vain majesteettirikoksesta, varovat he joutumasta siihen vikapäiksi, ottamalla huomioon, mitä he siinä voivat menettää ja kuinka vähän he siinä saattavat voittaa. Niinpä nähdäänkin vähän kapinoita ja vähän väkivaltaisella kuolemalla kuolleita ruhtinaita.
Elleivät ruhtinaamme tätä rajatonta valtaa harjoittaessaan ryhtyisi monenlaisiin varovaisuustoimiin henkensä turvaamiseksi, eivät he eläisi päivääkään. Ja ellei heillä olisi palkoissaan lukemattomia joukkoja, joiden avulla heidän muita alamaisiaan käy pitäminen verisessä kurissa, ei heidän valtansa kestäisi kuukauttakaan.
Siitä on vain neljä, viisi vuosisataa, kun Ranskan kuningas vastoin sen ajan tapaa ensiksi hankki itselleen henkivartijoita, ollakseen suojassa salamurhaajilta, jotka muuan pieni aasialainen ruhtinas oli lähettänyt hänen surmakseen. Siihen asti olivat kuninkaat eläneet rauhassa alamaistensa keskellä niinkuin isät lastensa keskellä.
Ranskan kuninkaat eivät suinkaan saata meidän sulttaaniemme tavoin omasta alotteestaan riistää henkeä ainoaltakaan alamaiseltaan, vaan on heillä päinvastoin aina varalla armahdus kaikille rikoksellisille. Riittää, että ihmisellä on ollut onni nähdä ruhtinaansa ylevät kasvot, kun hän jo lakkaa olemasta arvoton elämään. Nämä valtiaat ovat kuin aurinko, joka levittää kaikkialle eloa ja lämpöä.
Pariisissa, 8 p. toista Rebiab-kuuta v. 1717.
104. kirje.
Usbek kirjoittaa samalle.
Jatkaakseni viimeisen kirjeeni ajatuksenjuoksua kerron Sinulle tässä suunnilleen, mitä muuan sangen järkevä eurooppalainen minulle äskettäin sanoi:
"Huonoin menettelytapa, mihin aasialaiset ruhtinaat ovat voineet turvautua, on heille ominainen piilottautuminen. He tahtovat kai siten herättää suurempaa kunnioitusta, mutta he herättävätkin kunnioitusta kuninkuutta, vaan ei kuningasta kohtaan, ja he kiinnittävät alamaisten mielen määrättyyn valtaistuimeen, vaan ei määrättyyn henkilöön.
"Se näkymätön voima, joka hallitsee, on kansalle aina sama. Vaikka kymmenen kuningasta, jotka se tuntee vain nimeltä, olisi tappanut toinen toisensa, se ei huomaa minkäänlaista erotusta: siitä on samaa kuin jos sitä olisivat hallinneet perä perää henget.