Protestanttisten maiden voi jo ennakolta sanoa olevan ja tosiasiallisesti ne ovatkin tiheämmin asuttuja kuin katoliset maat. Mistä seuraa ensiksikin, että verotulot ovat niissä huomattavammat, koska ne lisääntyvät maksajien lisääntyessä: toiseksi, että maa on niissä paremmin viljeltyä, ja lopuksi, että liike-elämä on niissä vilkkaampi, koska niissä on enemmän ihmisiä, joiden on luotava varallisuutensa ja koska tarpeiden enentyessä keksitään myöskin enemmän keinoja niiden tyydyttämiseksi. Missä on olemassa vain maan viljelemiseen riittävä määrä väestöä, täytyy liike-elämän pakostakin kuihtua. Ja missä on olemassa vain kauppatoimen hoitamiseen tarvittava määrä ihmisiä, täytyy maanviljelyksen pakostakin joutua hunningolle, mikä merkitsee sitä, että molempien täytyy kitua samalla kertaa, koska toista voidaan harrastaa vain toisen kustannuksella.
Mitä tulee katolisiin maihin, niin ei niissä ole ainoastaan maanviljelystä lyöty laimin, vaan on niissä myöskin työnteko pilalla. Työnteosta suoriudutaan näet niissä siten, että opitaan viisi, kuusi kuolleen kielen sanaa. Heti kun miehellä on vain takanaan tämä varasto, ei hänen enää tarvitse huolehtia toimeentulostaan. Hän saa luostarista rauhallisen elämän, joka olisi hänelle maailmassa maksanut monet hiet ja vaivat.
Eikä siinä kaikki. Dervisheillä on käsissään melkein kaikki valtion rikkaudet. He muodostavat oikean ahneiden ihmisten seuran, joka aina ottaa, eikä koskaan anna, vaan kasaa lakkaamatta tuloja pääomiaan kartuttaakseen. Suuren suuret rikkaudet vaipuvat silloin niin sanoaksemme halvautuneeseen tilaan: ei ole enää tavarain kiertokulkua, ei liike-elämää, ei ammatteja, ei teollisuutta.
Ei ole sellaista protestanttista ruhtinasta, joka ei kantaisi kansoiltaan paljon suurempia veroja kuin paavi alamaisiltaan. Kuitenkin nämä jälkimmäiset ovat köyhiä ja kurjia, samalla kun toiset elävät yltäkylläisyydessä. Liike-elämä luo yhtäällä vilkkautta kaikkialle, kun taas toisaalla munkkilaisuus levittää kuolemaa joka soppeen.
Pariisissa, 26 p. Chahban-kuuta v. 1718.
119. kirje.
Usbek kirjoittaa samalle.
Meillä ei ole nyt enää mitään sanomista Aasiasta ja Euroopasta. Siirtykäämme siis Afrikkaan. Käy kuitenkin tuskin puhuminen muusta kuin sen rannikoista, koska sisämaata ei lainkaan tunneta.
Berberian rannikkovaltiot, joissa vallitsee muhametinusko, eivät ole nykyään niin taajaan asuttuja kuin roomalaisten aikana, syistä, jotka olemme jo maininneet. Mitä tulee Guinean rannikoihin, niin on niistä varmaankin väestö hirvittävästi harventunut niiden kahdensadan vuoden kuluessa, jolloin pikkukuninkaat eli kylien päälliköt ovat myyneet alamaisiaan Euroopan ruhtinaille näiden amerikkalaisiin siirtokuntiin lähetettäviksi.
Kummallisinta on, että Amerikka, joka saa vuosittain niin paljon uusia asukkaita, on itse autio eikä hyödy lainkaan Afrikan jatkuvista tappioista. Niitä orjia, jotka siirretään outoon ilmanalaan, kuolee siellä tuhansittain. Ja kaivostyöt, joihin käytetään lakkaamatta sekä maan alkuasukkaita että muukalaisia, ne epäterveelliset huurut, jotka näistä kaivoksista nousevat, elohopea, johon täytyy alituisesti turvautua, tuhoavat heitä armottomasti.