Ei ole mitään niin mieletöntä kuin hävittää lukemattomia ihmishenkiä penkoakseen maan uumenista kultaa ja hopeaa, näitä itsessään täysin hyödyttömiä metalleja, jotka esiintyvät rikkauksina vain siksi, että ne on valittu rikkauksien merkeiksi.
Pariisissa, Chahban-kuun viimeisenä päivänä v. 1718.
120. kirje.
Usbek kirjoittaa samalle.
Jonkin kansan hedelmällisyys riippuu joskus maailman vähäpätöisimmistä seikoista. Useinkaan ei tarvita muuta kuin pieni käänne sen mielikuvitukseen, kun sen luku jo suuresti lisääntyy entisestään.
Juutalaiset, joita aina tuhotaan ja jotka aina syntyvät uudelleen, ovat korjanneet lakkaamattomat menetyksensä ja häviönsä yksinomaan sen toivon turvin, mikä heidän keskuudessaan elähyttää jokaista perhettä, että nimittäin sen helmasta syntyy kerran mahtava kuningas, josta on tuleva maailman herra.
Persian muinaisilla kuninkailla oli niin monen monia tuhansia alamaisia vain sen tietäjäpappien uskontoon kuuluvan opinkappaleen takia, että Jumalalle mieluisimmat teot, mitä ihminen saattaa tehdä, olivat lapsen siittäminen, pellon muokkaaminen ja puun istuttaminen.
Kun Kiinalla on helmassaan suunnaton asukasjoukko, johtuu se vain eräästä määrätystä ajatustavasta. Sillä kun lapset pitävät isäänsä jumalana, kun he kunnioittavat häntä sellaisena jo tässä elämässä, kun he palvovat häntä hänen kuoltuaan uhreilla, joiden avulla he luulevat hänen Tyeniin haihtuneen sielunsa saavan uuden elämän, on jokainen halukas lisäämään perhettä, joka on niin kuuliainen tässä elämässä ja niin tarpeellinen toisessa.
Toiselta puolen autioituvat muhamettilaiset maat päivä päivältä erään katsantokannan johdosta, joka, niin pyhä kuin se onkin, vaikuttaa hyvin turmiollisesti silloin kun se on juurtunut mieliin. Me pidämme itseämme matkustajina, joiden tulee ajatella vain toista isänmaata. Hyödylliset ja kestävät työt, huolehtiminen lastemme tulevaisuuden varmentamisesta, lyhyen, ohimenevän elämän tuolle puolen ulottuvat suunnitelmat tuntuvat meistä järjettömiltä. Rauhallisina nykyisyydestä, huolettomina tulevaisuudesta me emme katso maksavan vaivaa korjata julkisia rakennuksia, perata pelloksi uusia maita tai viljellä niitä, jotka kaipaavat hoitoamme. Me elämme yleisessä unteluudessa ja heitämme kaikki Kaitselmuksen haltuun.
Turhamaisuuden henki on saanut eurooppalaiset perustamaan kohtuuttoman esikoisoikeuden, joka on hyvin haitallinen suvun lisääntymiselle, koska se ohjaa isän huomion vain yhteen lapseen ja kääntää hänen silmänsä toisista, koska se pakottaa hänet vastustamaan useampien varallisuuden perustamista, tehdäkseen yhden ainoan varallisuuden varmaksi ja koska se vihdoin hävittää kansalaisten tasa-arvoisuuden, joka muodostaa koko heidän äveriäisyytensä.