Usbek kirjoittaa samalle.
Siirtokuntien tavallinen vaikutus on se, että ne heikontavat maita, jotka niitä perustavat, kansoittamatta maita, joihin niitä perustetaan.
Ihmisten tulee pysyä siellä, missä he ovat. On tauteja, jotka johtuvat siitä, että vaihdetaan hyvä ilma huonoon. Toiset taas johtuvat siitä, että ylimalkaan ilmanalaa vaihdetaan.
Ilmaan imeytyy, niinkuin kasveihinkin, kunkin seudun maahiukkasia, ja se vaikuttaa meihin niin voimakkaasti, että se määrää luonnonlaatumme. Kun me siirrymme toiseen maahan, tulemme sairaiksi. Koska nesteet ovat tottuneet johonkin määrättyyn tiheyteen ja molemmat johonkin määrättyyn liikenopeuteen, eivät ne saata enää muita sietää, vaan vastustavat uusia järjestelyjä.
Milloin joku maa pysyy autiona, on se merkkinä jostakin ilmaston laadussa vallitsevasta erikoisesta viasta. Jos siis riistetään ihmiset onnellisen taivaan alta ja lähetetään heidät sellaiseen maahan, tehdään täsmälleen päinvastoin kuin tarkoitetaan.
Roomalaiset tiesivät sen kokemuksesta. He karkottivat kaikki rikollisensa Sardiniaan ja asuttivat siellä myös juutalaisia. Näiden ihmisten tuhoutuminen oli kestettävä, mutta sen teki heille hyvin helpoksi se halveksunta, jota he tunsivat näitä kurjia kohtaan.
Suuri shaahi Abbas, joka tahtoi riistää turkkilaisilta mahdollisuuden pitää suuria sotajoukkoja rajoilla, siirsi melkein kaikki armenialaiset maastaan ja lähetti heitä yli kaksikymmentätuhatta perhettä Guilanin maakuntaan, missä he hyvin pian kuolivat melkein kaikki.
Mitkään kansojensiirrot Konstantinopoliin eivät ole milloinkaan onnistuneet.
Se suunnaton määrä neekereitä, josta puhuimme, ei ole suinkaan täyttänyt Amerikkaa.
Sen jälkeen kun Hadrianus hävitti juutalaiset, on Palestiina ollut vailla asujamia.