Täytyy siis myöntää, että suuret hävitykset ovat miltei korjaamattomia, koska kansa, joka on jossakin suhteessa rappiolla, pysyy edelleenkin samassa tilassa. Ja jos se sattumalta kohentuukin, menee siihen vuosisatoja.
Mutta jos tuollaisessa voipumuksen tilassa pieninkin äsken koskettelemamme seikka sattuu vaikuttamaan, ei kansa kohennu, vaan raukeaa päivä päivältä ja käy tuhoaan kohti.
Maurien karkottaminen Espanjasta tuntuu vieläkin yhtä hyvin kuin ensimmäisenä päivänä, siten syntynyt tyhjyys kun ei suinkaan täyty, vaan laajenee päivä päivältä.
Hävitettyään Amerikan eivät espanjalaiset, jotka ovat anastaneet entisten asukkaiden sijan, ole voineet kansoittaa sitä uudelleen, vaan hävittäjät hävittävät itsensä ja kuihtuvat lakkaamatta tuhoisan kohtalon, tai niinkuin minä mieluummin sanoisin, jumalallisen oikeuden iskeminä.
Ruhtinaiden ei siis pidä ajatella laajojen maiden kansoittamista siirtokuntien avulla. En kuitenkaan väitä, etteivät ne saattaisi joskus onnistuakin. Onhan niin onnellisia ilmanaloja, että ihmissuku lisääntyy siellä aina. Siitä ovat todistuksena eräät saaret, joiden kansoittamisen ovat toimittaneet laivoista niiden rannikolle heitetyt ja siellä hyvin pian parantuneet sairaat.
Mutta milloin nämä siirtokunnat menestyvät, eivät ne suinkaan lisää emämaan mahtia, vaan jakavat sen, elleivät ne ole alueeltaan hyvin pieniä, niinkuin sellaiset, jotka lähetetään valtaamaan joitakin tukikohtia kaupalle.
Kartagolaiset olivat, niinkuin myöhemmin espanjalaiset, löytäneet Amerikan tai ainakin muutamia suuria saaria, joilla he harjoittivat suunnatonta kauppaa. Mutta kun he huomasivat asukasmääränsä vähenevän, kielsi tämä viisas tasavalta alamaisiaan harjoittamasta sitä kauppaa ja meriliikettä.
Uskallan sanoa, ettei suinkaan tule kuljettaa espanjalaisia Länsi-Intiaan, vaan päinvastoin pitäisi siirtää intiaanit ja kaikki sekarotuiset Espanjaan. Pitäisi palauttaa tälle valtakunnalle kaikki sen sinne tänne sirotellut kansat, ja jos tosiaan vain puoletkin näistä suurista siirtomaista säilyisi, tulisi Espanjasta Euroopan pelättävin suurvalta.
Valtakuntia voidaan verrata puuhun, jonka liian laajalle leviävät oksat imevät kaiken mehun rungosta ja synnyttävät vain varjoa.
Ei mikään pitäisi niin perinpohjin parantaman ruhtinaita kaukaisten valloitusten kiihkosta kuin portugalilaisten ja espanjalaisten esimerkin.