"Tässä näette", jatkoi hän, "kaunopuhujat, joilla on kyky vakuuttaa syistä riippumatta. Tässä ovat taas mittausopin tutkijat, jotka pakottavat ihmisen olemaan varma siitä ja siitä asiasta vastoin hänen tahtoaan ja jotka ajavat häneen mielipiteitä väkivoimalla.
"Tässä ovat metafyysilliset kirjat, jotka pohtivat hyvin korkeita kysymyksiä ja joissa äärettömyys on kaikkialla näkyvissä; fysiikan kirjat, jotka eivät huomaa sen ihmeempää avaran maailmankaikkeuden taloudessa kuin käsityöläistemme yksinkertaisimmassakaan koneessa; lääketieteelliset teokset, nämä luonnon haurauden ja tieteen väkevyyden muistomerkit, jotka panevat ihmisen vapisemaan puhuessaan lievimmistäkin taudeista, niin lähelle ne tuovat kuoleman, mutta jotka taas puhaltavat mieleemme täydellisen varmuuden puhuessaan lääkkeiden tehosta aivan kuin meistä olisi tullut kuolemattomia.
"Tässä vieressä ovat anatomian kirjat, jotka sisältävät paljon vähemmän ihmisruumiin eri osien kuvauksia kuin niille annettuja outoja nimiä, mikä ei suinkaan paranna sairaan tautia eikä lääkärin tietämättömyyttä.
"Tässä tulee kemia, joka asustaa väliin vaivaistalossa, väliin hullujenhuoneessa, ja ne paikat sopivatkin sille aivan yhtä hyvin.
"Tässä ovat salaisen tiedon tai oikeammin salaisen tietämättömyyden kirjat. Niihin kuuluvat sellaiset, jotka sisältävät noituutta, minkä tapaista tahansa. Useimpien ihmisten mielestä ne ovat inhoittavia, minun mielestäni surkuteltavia. Niihin kuuluvat myös tähtienselittäjäin teokset."
"Mitä sanottekaan, arvoisa isä! Tähtienselittäjäinkö teokset!" puutuin minä innokkaasti puheeseen. "Niitähän me pidämme kaikkein tärkeimpinä Persiassa. Ne määräävät kaikki elämämme työt ja toimet ja ohjaavat päätöstämme kaikissa yrityksissä. Tähtienselittäjät ovat suorastaan meidän rippi-isiämme. Vieläpä enemmänkin: he vaikuttavat myös valtion hallitukseen."
"Jos niin on laita", virkkoi hän, "on teidän hartioillanne paljon painavampi ies kuin järjen. Sehän on kaikkein kummallisin vaikutusvallan muoto. Minä surkuttelen sydämestäni perhettä ja vielä enemmän kansaa, joka antautuu niin täydellisesti kiertotähtien hallittavaksi."
"Me käytämme", vastasin minä, "tähtienselitystä niinkuin te käytätte laskutaitoa. Kullakin kansalla on tieteensä, jonka mukaan se ohjaa valtio taitoaan. Kaikki tähtienselittäjät yhteensä eivät ole tehneet niin paljon tyhmyyksiä Persiassa kuin yksi ainoa teikäläinen laskumestari on tehnyt täällä. Ettekö luule tähtien satunnaista yhtymää yhtä varmaksi ohjeeksi kuin teidän järjestelmäseppänne koreita järkeilyjä? Jos pantaisiin tästä asiasta toimeen äänestys Ranskassa ja Persiassa, koituisi siitä tähtienselitykselle kaunis voitto. Saisittepa kerrankin nähdä laskutaiturinne nöyryytettyinä. Mikä musertava johtopäätös voitaisiinkaan siitä tehdä heitä vastaan!"
Väittelymme keskeytyi siihen ja meidän oli erottava.
Pariisissa, 26 p. Rhamazan-kuuta v. 1719.