136. kirje.
Rica kirjoittaa samalle.
Seuraavan kerran tavatessamme vei oppinut opastajani minut erikoiseen huoneeseen. "Tässä ovat uudempaa historiaa käsittelevät teokset", lausui hän. "Tuossa näette ensinnäkin kirkon ja paavien historioitsijat, joita minä luen hartaudekseni, mutta jotka usein tekevät minuun aivan päinvastaisen vaikutuksen.
"Tässä ovat ne, jotka ovat kirjoittaneet Rooman pelottavan valtakunnan rappeutumisesta, sen valtakunnan, joka oli muodostunut perin monen valtion sirpaleista ja jonka raunioille rakentui taas monta uutta valtakuntaa. Lukematon joukko raakalaiskansoja, yhtä tuntemattomia kuin ne maat, missä ne asuivat, ilmestyi yht'äkkiä, tulvi sen yli, ryösti sitä, pirstoi sen ja perusti sitten kaikki ne kuningaskunnat, mitä nykyään Euroopassa näette. Nämä kansat eivät itse asiassa olleet kokonaan raakalaisia, koska ne olivat vapaita, mutta ne ovat tulleet raakalaisiksi sitten kun ne enimmäkseen rajattoman yksinvallan alamaisiksi antauduttuaan ovat menettäneet kauniisti järkeen, ihmisyyteen ja luontoon soveltuvan suloisen vapauden.
"Tuossa näette Saksan historioitsijat. Saksa on tosin enää vain ensimmäisen keisarikunnan varjo, mutta se on luullakseni ainoa valta maan päällä, jota ei sisäinen eripuraisuus ole heikontanut, ja samaten ainoa, joka vahvistuu vahingoistaan ja joka osaa hitaasti käyttää hyväkseen menestystä, mutta käy lannistumattomaksi tappioistaan.
"Tässä ovat sitten Ranskan historioitsijat. Siinä maassa nähdään ensin kuninkaiden vallan hiljalleen syntyvän, kuolevan kaksi kertaa, syntyvän yhtä monta kertaa uudelleen ja viettävän sitten riutuvaa elämää useamman vuosisadan aikana. Mutta vähitellen se voimistuu, saa lisiä joka taholta ja kohoaa vihdoin korkeimpaan loistoonsa aivan niinkuin sellaiset joet, jotka juoksunsa varrella tyrehtyvät tai piiloutuvat maan alle, mutta sitten uudelleen ilmoille tullessaan niihin laskevien sivujokien paisuttamina tempaavat kiivaassa vauhdissaan mukaansa kaiken, mikä niiden kulkua vastustaa.
"Tässä näette Espanjan kansan lähtevän vuoriltaan, muhamettilaisten ruhtinaiden joutuvan ikeeseen yhtä hitaasti kuin he olivat maan äkkiä valloittaneet, monien ruhtinaskuntien yhtyvän laajaksi valtakunnaksi, joka pääsi melkein yksinvaltiaaksi, kunnes se valheellisen äveriäisyytensä rusentamana menetti sekä voimansa että maineensa ja säilytti vain ensimmäisen mahtavuutensa luoman ylpeyden.
"Tuossa ovat Englannin vaiheiden kertojat. Siinä maassa nousee vapaus alituisesti riidan ja kapinan liekeistä, ruhtinas horjuu lakkaamatta järkähtämättömällä valtaistuimella, kansa on malttamatonta, mutta viisasta raivossaankin, ja merten valtiaana — mitä ei oltu ennen nähty — yhdistää maailmankaupan maailman herruuteen.
"Aivan lähellä ovat toisen merten kuningattaren, Hollannin tasavallan historioitsijat, Hollannin, joka on kunnioitettu Euroopassa ja pelätty Aasiassa, missä sen kauppiaat näkevät monet kuninkaat jalkoihinsa kumartuneina.
"Italian historioitsijat näyttävät teille kansan, joka oli muinoin maailman valtias, mutta joka nyt on kaikkien muiden orja. Sen ruhtinaat ovat eripuraisia ja heikkoja, vailla kaikkia muita hallitsijanominaisuuksia kuin turha politikoiminen.