Heti kun kuningasvainaja oli sulkenut silmänsä, aiottiin luoda uusi hallitusjärjestelmä. Tunnettiin, ettei voitu oikein hyvin. Mutta ei tiedetty, miten olisi meneteltävä, jotta olisi voitu paremmin. Edellisten ministerien rajaton valta oli tuntunut pahalta. Nyt se tahdottiin jakaa. Sitä varten muodostettiin kuusi tai seitsemän neuvoskuntaa, ja tämä ministeristö on ehkä hallinnut Ranskaa kaikkein järkevimmin. Se pysyi pystyssä kuitenkin vain vähän aikaa, samoin kuin se hyväkin, mitä se oli ennättänyt toimittaa.
Kuningasvainajan kuollessa oli Ranska kuin tuhansien tautien runtelema ruumis. N——— otti veitsen kouraansa, leikkasi pois tarpeettoman lihan ja määräsi joitakin ulkonaisia lääkkeitä. Mutta sisäinen vika jäi yhä parantamatta. Eräs muukalainen otti sen hoitamisen tehtäväkseen. Käytettyään monia väkivoimakkaita lääkkeitä hän luuli palauttaneensa potilaan entisen lihavuuden, mutta olikin tehnyt hänestä vain pöhöttyneen raukan.
Kaikki, jotka vielä puoli vuotta sitten olivat rikkaita, ovat nykyään köyhiä, ja ne, joilla ei ollut edes leipää, uivat rikkauksissa. Milloinkaan nämä kaksi äärimmäisyyttä eivät ole niin läheltä koskettaneet toisiaan. Se muukalainen käänsi koko valtion nurin niinkuin vaatekaupustelija kääntää nutun: hän panee sen päällimmäiseksi, mikä oli alimmaisena, ja mikä oli päällimmäisenä, sen hän panee nurjalle puolelle. Mitä aavistamattomia onnen potkauksia, uskomattomia niille, joihin ne kohdistuivat! Jumalakaan ei vedä sen nopeammin ihmisiä heidän mitättömyydestään. Kuinka monia palvelijoita palvelevatkaan nyt heidän entiset toverinsa ja ehkä huomenna heidän entiset isäntänsä!
Kaikki tämä johtaa usein hullunkurisiin sattumuksiin. Palvelijat, jotka olivat koonneet varallisuutensa edellisen hallituksen aikana, kehuvat nyt syntyperäänsä. He maksavat niille, jotka ovat juuri jättäneet palvelijantakkinsa eräälle tietylle kadulle, kaiken sen halveksunnan, mitä heille osoitettiin vielä puoli vuotta sitten. He huutavat täyttä kurkkua: "Aatelisto on perikadossa! Mikä epäjärjestys valtiossa! Mikä sekaannus säätyluokissa! Vain tuntemattomien olentojen nähdään nyt keräävän rikkauksia!" Voit olla varma siitä, että nämä tuntemattomat kostavat kyllä puolestaan niille, jotka tulevat heidän jälkeensä, ja että kolmenkymmenen vuoden kuluttua nämä ylhäiset herrat pitävät jo aika melua.
Pariisissa, 1 p. Zilkadeh-kuuta v. 1720.
139. kirje.
Rica kirjoittaa samalle.
Tässä saat nähdä loistavan esimerkin aviorakkaudesta, ei ainoastaan tavallisen naisen antaman, vaan suorastaan kuningattaren. Ruotsin kuningatar, joka tahtoi kaikin keinoin tehdä puolisonsa prinssin osalliseksi kruunuun, lähetti kaikkien vaikeuksien poistamiseksi säädyille ilmoituksen, missä hän selitti luopuvansa hallituksesta siinä tapauksessa että prinssi valittaisiin hänen sijaansa.
Hiukan yli kuusikymmentä vuotta sitten luopui toinen kuningatar, nimeltään Kristiina, kruunusta antautuakseen kokonaan filosofian tutkimiseen. En osaa sanoa, kumpaako esimerkkiä meidän on enemmän ihailtava.
Vaikka olenkin sitä mieltä, että jokaisen tulee pysyä lujasti asemassa, mihin luonto on hänet sijoittanut, ja vaikka en jaksakaan ylistää niiden heikkoutta, jotka huomaavat, etteivät ole tehtävänsä tasalla, ja sitten poistuvat paikaltaan ikäänkuin karkaamalla, on minuun kuitenkin voimakkaasti vaikuttanut näiden molempien ruhtinatarten sielun suuruus, kun olen nähnyt toisen hengen ja toisen sydämen olleen heidän onnenosaansa ylevämmän. Kristiina tahtoi tietää aikana, jolloin muut tahtoivat vain nauttia. Ja toinen kuningatar tahtoo nauttia vain onnensa laskemisesta kokonaisuudessaan, korkean puolisonsa käsiin.