Pariisissa, 27 p. Maharram-kuuta v. 1720.
140. kirje.
Rica kirjoittaa Usbekille ———:een.
Pariisin parlamentti on äskettäin karkotettu erääseen pieneen kaupunkiin, jonka nimi on Pontoise. Ministerineuvosto lähetti sille kirjoihin otettavaksi ja hyväksyttäväksi lausunnon, joka häpäisi sitä. Se merkitsikin sanotun lausunnon pöytäkirjoihinsa, mutta tavalla, joka häpäisee ministerineuvostoa.
Samanlaisella kohtelulla uhataan muutamia muitakin valtakunnan parlamentteja.
Nämä virkakunnat ovat aina vihattuja: nehän lähestyvät kuninkaita vain lausuakseen heille surullisia totuuksia. Ja samalla kun hovikkojen lauma puhuu heille lakkaamatta heidän hallituksensa suojassa elävästä onnellisesta kansasta, saapuvat ne julistamaan tuollaisen imartelun valheeksi ja tuomaan valtaistuimen juurelle huokaukset ja kyyneleet, joiden tallettajia ne ovat.
Totuuden taakka on raskas taakka, rakas Usbek, silloin kun se on kannettava aina ruhtinaihin saakka! Nämä ajattelevat varmaankin, että ne, jotka niin tekevät, ovat siihen pakotettuja ja etteivät he milloinkaan suostuisi suorittajilleen niin surullisiin ja niin masentaviin toimiin, ellei heitä siihen väkisin veisi heidän velvollisuutensa, heidän kunnioituksensa, jopa heidän rakkautensakin.
Pariisissa, 21 p. ensimmäistä Gemmadi-kuuta v. 1720.
141. kirje.
Rica kirjoittaa samalle ———:een.