"'Käsky pantiin nopsasti täytäntöön. Nuorukainen halkoi ilmoja ja saapui Ibrahamin vaimolan portille. Isäntä ei ollut itse kotona. Lähetti koputtaa, kaikki avautuu hänelle. Eunukit vaipuvat hänen jalkoihinsa. Hän kiiruhtaa huoneistoihin, missä Ibrahimin vaimoja säilytetään lukon takana. Hän oli ohimennen siepannut avaimet tämän mustasukkaisuuden sankarin taskusta, tekeytyen hänelle näkymättömäksi. Hän astuu sisään ja hämmästyttää heitä aluksi lempeällä ja herttaisella näöllään. Ja pian sen jälkeen hän hämmästyttää heitä innokkaalla touhullaan ja yritystensä nopeudella. Kaikki saivat osansa hämmästyksestä, ja he olisivat pitäneet sitä unena, jos siinä olisi ollut vähemmän todellisuutta.
"'Sillä aikaa kun näitä uusia näytelmiä näytellään vaimolassa, kolkuttaa Ibrahim, huutaa nimeänsä, raivoaa ja karjuu. Monien vaikeuksien jälkeen hän pääsee sisään ja saattaa eunukkinsa rajattoman hämmennyksen valtaan. Hän loikkii eteenpäin pitkin askelin, mutta peräytyy ja putoaa kuin pilvistä nähdessään väärän Ibrahimin, todellisen kuvansa, nauttivan kaikkia isännän vapauksia. Hän huutaa apua. Hän käskee eunukkeja tappamaan tämän petturin, mutta häntä ei totella. Hänelle jää enää vain se oljenkorsi, että hän vetoaa vaimojensa tuomioon. Tunnissa oli väärä Ibrahim vietellyt kaikki tuomarinsa puolelleen. Toinen karkotetaan ja raahataan häpeällisesti vaimolasta, ja hän olisi saanut tuhatkertaisen surman, ellei hänen kilpailijansa olisi määrännyt säilyttämään hänen henkensä. Jäätyään näin taistelutantereen herraksi osoittihe uusi Ibrahim yhä selvemmin tapahtuneen vaalin arvoiseksi ja herätti yleistä ihastusta tähän asti tuntemattomilla ihmetöillä. — Te ette ole lainkaan Ibrahimin kaltainen, — vakuuttivat naiset.
"'— Sanokaa, sanokaa mieluummin, ettei se petturi ole minun kaltaiseni, puhui voittoisa Ibrahim. — Mitä on minun sitten tekeminen, ollakseni teidän puolisonne, ellei se riitä, mitä minä teen?
"'— Ah! me emme epäile hituistakaan, vakuuttivat naiset edelleen. — Ellette olekaan Ibrahim, riittää meille, että olette niin hyvin ansainnut olla Ibrahim. Teissähän on tänä yhtenä ainoana päivänä ollut enemmän Ibrahimia kuin hänessä on ollut kymmenenä vuonna.
"'Lupaatte siis, jatkoi hän, — asettua minun puolelleni sitä veijaria vastaan?
"'— Älkää sitä epäilkökään, he puhuivat yhteen ääneen. — Vannomme teille ikuista uskollisuutta. Meitähän on vain liiankin kauan vedetty nenästä. Se petturi ei lainkaan aavistanut meidän hyveellisyyttämme: hän aavisti vain oman heikkoutensa. Mehän näemme nyt selvästi, etteivät miehet ole sentään sellaisia kuin hän: epäilemättä he ovat teidän kaltaisianne. Tietäisittepä, kuinka syvästi saatte meidät vihaamaan häntä!
"'— Ah! minä tulen usein antamaan teille vihan syitä, virkkoi väärä Ibrahim. — Te ette tajua vielä kaikkea vääryyttä, mitä hän on teille tehnyt.
"'— Me arvioimme hänen vääryyttään teidän kostonne suuruudesta, sanoivat he.
"'— Olette oikeassa, lausui jumalainen mies. — Olen mitannut sovituksen rikoksella. Olen hyvilläni, kun olette tyytyväisiä minun rankaisutapaani.
"'— Mutta, jatkoivat naiset, — jos se petturi palaa, mitä me sitten teemme?