Pariisissa, 20 p. Chahban-kuuta v 1720.
146. kirje.
Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.
Siitä on jo pitkät ajat, kun rehellisyyden sanottiin olevan suuren ministerin sielu.
Yksityishenkilölle on tavallaan eduksikin se huomaamattomuus, missä hän elää. Hän pilaa maineensa vain muutamain ihmisten tieten. Muilta hän on suojassa. Mutta ministerillä, joka rikkoo rehellisyyttä vastaan, on yhtä monta todistajaa, yhtä monta tuomaria kuin hallittavaa.
Rohkenisinko sen sanoa? Suurin paha, minkä epärehellinen ministeri tekee, ei ole suinkaan siinä, että hän vahingoittaa ruhtinasta ja tuottaa kansalleen häviötä. Toinen paha on minun nähdäkseni tuhat kertaa vaarallisempi: se huono esimerkki, jota hän näyttää.
Sinähän tiedät minun kauan matkustelleen Intiassa. Siellä näin ministerin antaman huonon esimerkin hetkessä turmelevan luonnostaan jalomielisen kansan halvimmasta alamaisesta korkeimpiin mahtimiehiin asti. Siellä näin kokonaisen kansan, jonka keskuudessa oli ylevämielisyyttä, rehellisyyttä, vilpittömyyttä ja luotettavuutta kaikkina aikoina pidetty ikäänkuin ihmisen synnynnäisinä ominaisuuksina, yht'äkkiä muuttuvan kansoista kehnoimmaksi. Näin taudin tarttuvan ja tuhoavan ruumiin terveimmätkin jäsenet. Näin kunnollisinten miesten tekevän halpamaisimpia tekoja, loukkaavan elämänsä kaikissa tiloissa oikeuden ensimmäisiä periaatteita sen pätemättömän tekosyyn varjolla, että niitä ensin oli loukattu heidän vahingokseen.
He nimittivät inhoittavia lakeja kaikkein kurjimpien tekojen turvaksi ja sanoivat vääryyttä ja petollisuutta hädän pakoksi.
Minä näin lupausten kunniaa häväistävän, pyhimpiä sopimuksia rikottavan, kaikkia perhelakeja pilkattavan. Näin ahnaiden velallisten, jotka ylpeilivät röyhkeästä köyhyydestään, jotka toimivat lakien raivon ja ajan ankaruuden kunnottomina välikappaleina, teeskentelevän maksua sitä suorittamatta, ja näin heidän suuntaavan puukon kohti hyväntekijäinsä povea.
Näin toisten vielä kunnottomampien ostavan melkein ilmaiseksi tai paremmin sanoen kokoovan maasta tammenlehtiä korvatakseen niillä leskien ja orpojen välttämättömät tarpeet.