Enpä saisi Sinulle milloinkaan kylliksi puhuneeksi luolaihmisten hyveistä. Kerrankin sanoi muuan heistä: "Isäni on määrä huomenna muokata peltonsa. Minäpä nousenkin kaksi tuntia ennen häntä, ja kun hän sitten saapuu pellolleen, näkeekin hän sen kokonaan muokatuksi."
Muuan toinen puheli itsekseen: "Minusta näyttää sisareni olevan mieltynyt erääseen nuoreen luolaihmiseen, meidän sukulaiseemme. Pitääpä puhua isälleni asiasta ja suostuttaa hänet tähän avioliittoon."
Eräälle toiselle tultiin sanomaan varkaiden vieneen hänen laumansa. "Olen siitä hyvin pahoillani", lausui hän, "sillä siinä oli aivan lumivalkoinen hieho, jonka minä olin aikonut uhrata jumalille".
Erään toisen kuultiin sanovan: "Minun on lähdettävä temppeliin kiittämään jumalia, sillä veljeni, jota isäni hyvin suuresti rakastaa ja johon minäkin olen hellästi kiintynyt, on saanut terveytensä takaisin."
Tai edelleen: "Isäni pellon rajalla on palsta, jonka viljelijöitä auringon polttava paiste joka päivä rasittaa. Minunpa täytyykin istuttaa siihen pari puuta, niin että nämä ihmisraukat pääsevät joskus lepäämään niiden varjoon."
Eräänä päivänä, jolloin useampia luolaihmisiä oli kokoontunut yhteen, puhui muuan vanhus eräästä nuorukaisesta, epäillen hänen tehneen jonkun huonon teon ja nuhdellen häntä siitä. "Me emme usko hänen tehneen tätä rikosta", virkkoivat nuoret luolaihmiset, "mutta jos hän on sen tehnyt, niin kuolkoon hän viimeisenä perheestään!"
Eräälle luolaihmiselle ilmoitettiin muukalaisten ryöstäneen hänen talonsa ja vieneen kaikki mennessään. "Elleivät he olisi väärämielisiä", vastasi hän, "toivoisin jumalien suovan heidän käyttää niitä tavaroita kauemman aikaa kuin minä sain käyttää".
Niin suurenmoista menestystä ei voitu katsella kateudetta: naapurikansat liittyivät yksiin ja päättivät turhan tekosyyn nojalla ryöstää heidän laumansa. Heti kun luolaihmiset saivat tästä päätöksestä tiedon, toimittivat he heitä vastaan lähettiläitä, jotka puhuivat heille tähän tapaan:
"Mitä ovat luolaihmiset teille tehneet? Ovatko he ryöstäneet teidän vaimonne, anastaneet teidän karjanne, hävittäneet teidän peltonne? Eivät: me olemme oikeamielisiä ja pelkäämme jumalia. Mitä siis meistä tahdotte? Tahdotteko villaa tehdäksenne itsellenne vaatteita? Tahdotteko laumojemme maitoa tai maittemme hedelmiä? Laskekaa aseenne. Tulkaa keskellemme ja me annamme teille kaikkea, mitä vain haluatte. Mutta vannomme kaiken sen nimessä, mitä pyhimpänä kunnioitamme, että jos te astutte meidän maahamme vihollisina, me pidämme teitä väärämielisenä kansana ja kohtelemme teitä kuin villipetoja."
Nämä sanat hylättiin halveksien. Nämä villit kansat astuivat aseistettuina luolaihmisten maahan, jota he luulivat vain näiden viattomuuden puolustavan.