Kuinka oletkaan voinut luulla minua niin herkkäuskoiseksi, että olisin kuvitellut olevani maailmassa vain Sinun oikkujasi jumaloidakseni ja että kun Sinä sallit itsellesi kaikki, Sinulla muka olisi oikeus kahlita kaikki minun haluni? Ei! Minä olen kyllä elänyt orjuudessa, mutta olen aina ollut vapaa. Olen korjannut Sinun lakisi luonnon lakien mukaisiksi, ja henkeni on aina pysynyt riippumattomana.
Sinun pitäisi kiittää minua uhrauksesta, jonka olen hyväksesi tehnyt, siitä, että olen alentunut kylliksi näyttääkseni Sinulle uskolliselta, siitä, että olen raukkamaisesti kätkenyt sydämeeni sen, mikä minun olisi pitänyt julistaa koko maailmalle, ja vihdoin siitä, että olen häväissyt hyvettä sallimalla nimittää sillä nimellä alistumista Sinun oikkuihisi.
Sinä hämmästyit, kun et tavannut minussa rakkauden riemuitsevaa hurmausta. Jos olisit tuntenut minua paremmin, olisit tavannut minussa vihan koko väkevyyden.
Onneksi luulit pitkät ajat, että sydän sellainen kuin minun oli Sinun alamaisesi. Me olimme molemmatkin onnellisia: Sinä luulit pettäväsi minua ja minä petin Sinua.
Tällainen puhetapa tuntuu Sinusta epäilemättä oudolta. Olisikohan mahdollista, että minä Sinulle niin paljon tuskaa tuotettuani pakottaisin Sinut vielä ihailemaan rohkeuttani? Mutta kaikki on lopussa. Myrkky menehdyttää minut. Voimani pettävät. Kynä putoaa kädestäni. Tunnen jopa vihanikin heikkenevän. Minä kuolen.
Ispahanin palatsissa, 8 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1720.
SELITYKSIÄ JA HUOMAUTUKSIA
Näiden selitysten ja huomautusten pääasiallisena lähteenä on ollut se ruotsinnos, jonka A. Silow on v. 1915 Montesquieun Persialaisista kirjeistä toimittanut Bonnierin Klassilliseen kirjastoon (Montesquieu: Persiska Brev, översatta samt försedda med en inledning av. A. Silow. I-II. Stockholm, Albert Bonniers förlag, 1915). Luonnollisesti on myös suomalaista Tietosanakirjaa ahkerasti käytetty, ja usein liittyvätkin alempana annetut tiedot varsin läheltä sen esityksiin. — Käännös on suoritettu Émile Faguet'n toimittamasta Nelson-Lutetia-painoksesta.
Eräitä mietteitä Persialaisista kirjeistä
on pidettävä Montesquieun myöhemmin sepittämänä esikoisteoksensa puolustuskirjoituksena, sitä kun oli usealtakin taholta ankarasti ahdistettu. Niinpä oli apotti J.B. Gaultier v. 1751 eräässä lentokirjassaan pyytänyt todistaa Persialaiset kirjeet jumalattomiksi uskonnonvastaisiksi kyhäyksiksi. "Mietteet" esiintyvät ensi kerran vuoden 1754 painoksessa.