Montesquieu käyttää vaimola-sanan vastineena persialaista sanaa le sérail, joka oikeastaan merkitsee asuntoa, palatsia eikä suinkaan haaremia, sitä seraljin osaa, missä vaimot oleskelivat.
Chardin, ranskalainen matkailija, kuvaa v. 1711 Amsterdamissa ilmestyneessä matkakirjassaan, kuinka persialaisia naisia kuljetettiin pitemmillä taipaleilla. Sata askelta edellä ja sata askelta jäljessä ratsasti miehiä, jotka lakkaamatta huusivat: Kuruk! Kuruk!, mikä tässä tapauksessa merkitsi: "Pysyköön jokainen loitolla täältä!" Heidän välissään ratsasti eunukkeja, kuohilaita, jotka pitkin kepein ahdistivat kaikkia tungettelijoita täi hidastelijoita.
6. kirje.
Erivan, vanhan samannimisen persialaisen maakunnan pääpaikka.
Petollisia osmanneja. Persialaisten ja turkkilaisten välillä vallitsi varsinkin tähän aikaan voimakas uskonnollinen viha. Persialaisethan tunnustivat ja tunnustavat muhamettilaisuuden toista uskonsuuntaa, shi'iittiläisyyttä, joka pitää vain Koraania uskonnollisena ohjeena ja profeetan vävyä, rohkeata Ali-kalifia sekä hänen ja Fatiman jälkeläisiä kalifinarvon laillisina perijöinä. V. 1502 kohotettiin shi'iittiläisyys Persian valtionuskonnoksi. Turkkilaiset taas lukeutuvat monien muiden muhamettilaisten kansanheimojen tavoin sunnalaisiin, oikeauskoisiin, jotka pitävät alussa vain suullisena perintätietona säilyneitä kertomuksia Muhammedin ratkaisuista ja menettelystä Koraanin kanssa yhdenarvoisina oikeuslähteinä ja kolmea ensimmäistä kalifia profeetan oikeina seuraajina.
8. kirje.
Tähän aikaan hallitsi Persiassa shaahi Hussein (1694-1722).
11. kirje.
Useat vanhat kirjailijat, niinkuin esim. Herodotos, Strabo, Plutarkos, puhuvat troglodyyteistä eli luolaihmisistä, villeistä ihmisistä, jotka eivät tunteneet huoneiden rakentamistaitoa. Heidän kotipaikakseen sanotaan yleensä Punaisen meren Afrikan puolista rannikkoa.
14. kirje.