Minä rukoilen taivasta palauttamaan Sinut näille maille jälleen ja varjelemaan Sinua kaikista vaaroista.
Vaikka en olekaan juuri koskaan tuntenut sitä kiintymystä, jota nimitetään ystävyydeksi, ja vaikka olenkin kokonaan sulkeutunut omaan kuoreeni, olet Sinä kuitenkin saanut minut oivaltamaan, että minulla vielä on sydän. Ja ollessani kova kuin pronssi kaikille niille orjille, jotka elivät minun käskettävinäni, näin mielihyvin Sinun lapsuutesi varttuvan.
Tuli aika, jolloin isäntäni loi katseensa Sinuun. Vielä, ei ollut luonto läheskään alkanut puhua Sinussa, kun rauta eroitti Sinut luonnosta. En puhu Sinulle mitään siitä, valitinko kohtaloasi vai tunsinko iloa nähdessäni Sinun kohonneen rinnalleni. Minä tyynnytin itkuasi ja huutojasi. Minusta oli kuin Sinä olisit syntynyt toistamiseen ja päässyt orjuudesta, missä Sinun oli pakko aina totella, astuaksesi orjuuteen, missä sait myös käskeä. Minä huolehdin Sinun kasvatuksestasi. Ankaruus, joka aina liittyi opetukseen, piti Sinulta kauan salassa, että Sinä olit minulle rakas. Sinä olit minulle kuitenkin rakas, ja minä sanon nyt Sinulle, että minä rakastin Sinua niinkuin isä rakastaa poikaansa, mikäli nuo nimitykset soveltuvat meidän kohtaloomme.
Sinä pääset kiertämään kristittyjen asumia maita, niiden jotka eivät ole milloinkaan uskoneet. On mahdotonta Sinun siellä kokonaan välttää saastumista. Kuinka voisikaan Profeetta kaita Sinua katseillaan niin monien miljoonien vihollistensa keskellä? Olisin iloissani, jos isäntäni kotiutuessaan tekisi pyhiinvaellusretken Mekkaan: te puhdistautuisitte kaikin siinä enkelien maassa.
Ispahanilaisessa palatsissa, 10 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711.
16. kirje.
Usbek kirjoittaa pappi Mehemet Alille, Kolmen Haudan vartijalle
Kumiin.
Miksi elät Sinä haudoissa, jumalainen pappi? Sinä olet paljon soveliaampi tähtien asuntoon. Sinä kätkeydyt varmaankin, jotta et himmentäisi aurinkoa: Sinussa ei ole lainkaan pilkkuja, niinkuin siinä tähdessä. Mutta sen tavoin peityt Sinäkin pilviin.
Sinun tietorikkautesi on kuilu, syvempi kuin valtameri. Sinun henkesi on terävämpi kuin Zufagar, tämä Alin kaksikärkinen miekka. Sinä tiedät, mitä tapahtuu taivaan valtojen yhdeksässä kuorossa. Sinä luet Koraania jumalaisen Profeettamme povella. Ja milloin eteesi osuu joku hämärä paikka, suorii enkeli hänen käskystään kerkeät siipensä ja laskeutuu valtaistuimelta paljastamaan Sinulle sen salaisuuden.
Minä voisin Sinun välitykselläsi asettua ylienkelien kanssa läheiseen yhteyteen, sillä etkö Sinä, kolmastoista imaami, ole se keskus, jossa taivas ja maa tapaavat toisensa, ja etkö Sinä ole syvyyden ja tulitaivaan yhdysside?