Minä olen jumalattoman kansan keskellä: salli minun puhdistautua Sinun seurassasi. Salli minun kääntää kasvoni niitä pyhiä tienoita kohti, jotka ovat Sinun asuinsijoinasi. Erota minut pahoista olennoista, niinkuin päivän sarastaessa erotetaan valkea lanka mustasta. Auta minua neuvoillasi. Pidä huolta sielustani. Hurmaannuta se profeettain hengellä. Ruoki sitä paratiisin tiedolla ja salli minun laskea sen tuskat jalkojesi juureen. Osoita pyhät kirjeesi Erserumiin, missä minä tulen viipymään muutamia kuukausia.
Erserumissa, 11 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711.
17. kirje.
Usbek kirjoittaa samalle.
En voi, jumalainen pappi, hillitä kärsimättömyyttäni: en jaksa odottaa ylevää vastaustasi. Minua vaivaavat epäilykset, jotka täytyy hälventää: minä tunnen järkeni joutuvan harhapoluille; palauta Sinä se oikealle tielle jälleen. Tule minua valaisemaan, Sinä valon lähde. Iske jumalaisen kynäsi salamalla niihin vaikeuksiin, joita Sinulle esitän. Saata minut säälimään itseäni ja punastumaan kysymystä, jonka Sinulle teen.
Mistä johtuu, että lainsäätäjämme kieltää meiltä sianlihan ja yleensä kaiken lihan, mitä hän nimittää saastaiseksi? Mistä johtuu, että hän kieltää meitä koskemasta kuolleeseen ja että hän sielumme puhdistukseksi käskee meidän lakkaamatta pestä ruumistamme? Minusta näyttää siltä, ettei mikään ole itsestään puhdasta eikä saastaista. Minä en voi käsittää ainoatakaan asiain ja esineiden sisäiseen luontoon kuuluvaa ominaisuutta, joka voisi ne sellaisiksi tehdä. Loka näyttää meistä saastaiselta vain siksi, että se loukkaa näköämme tai jotakin muuta aistiamme; mutta itsessään se ei ole saastaisempaa kuin kulta ja timantit. Saastaisuuden mielikuva, joka liittyy kuolleen ruumiin koskemiseen, on syntynyt vain siitä luonnollisesta vastenmielisyydestä, mitä tätä tekoa kohtaan tunnemme. Ellei niiden ruumis, jotka eivät peseydy, loukkaisi haju- eikä näköaistiamme, kuinka olisikaan osattu kuvitella, että he olisivat likaisia?
Aistien, jumalainen pappi, täytyy siis yksinään ratkaista asiain ja esineiden puhtaus tai saastaisuus. Mutta kun eivät esineet suinkaan vaikuta samalla tavalla kaikkiin ihmisiin, — kun sellainen, mikä välittää miellyttävän aistimuksen yksiin, synnyttää inhoittavan aistimuksen toisissa, seuraa siitä, ettei aistien todistus saata tässä olla ohjeena, ellei myönnetä kunkin voivan kokonaan oman mielensä mukaan ratkaista tätä kysymystä ja eroittaa, mikäli hänestä on puhe, puhtaat esineet sellaisista, jotka eivät ole puhtaita.
Mutta eikö juuri tämä, pyhä pappi, kumoaisi jumalaisen Profeettamme määräämää erotusta ja sen lain peruskohtia, jonka ovat kirjoittaneet enkelien kädet?
Erserumissa, 20 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1711.
18. kirje.