Tässä kirjeessä viitataan samaan paavin perussäädökseen l. bullaan, josta on jo ollut puhetta 24. kirjeessä.
103. kirje.
Se Ranskan kuningas, joka ensiksi hankki itselleen henkivartijoita, oli Filip II August (1179-1223), ja se aasialainen ruhtinas, joka uhkasi häntä, oli muuan uskonkiihkoisten assassiinien (arabialaisesta sanasta hashshisi'n "hashiksen syöjät") johtaja. Tämä hurja muhamettilainen lahko, jonka v. 1090 perusti persialainen Hasan Ibn Sabbâh, oli lukuisia salamurhia toimittamalla erinomaiseksi vastukseksi ja kauhuksi sekä ristiretkeilijöille että muhamettilaisille ruhtinaille. Libanonilla he anastivat useita kaupunkeja, minkä jälkeen heidän päällikkönsä sai nimen Sheikh-ul-Dzibâl ("vuorten vanhus"). Tämä "vuorten vanhus" on sittemmin joutunut monen seikkailuromaanin henkilöksi eurooppalaisessa kirjallisuudessa. Ranskalaisen salamurhaajaa merkitsevän sanan assassin, jota Montesquieu'kin tässä kohdassa käyttää, katsotaan johtuvan juuri näiden "hashiksen syöjäin" nimestä. V. 1272 valloitti Egyptin sulttaani Beibars heidän linnansa, mutta heitä on vieläkin olemassa Libanonin vuoristossa ismaililaisten nimisenä shi'ittiläisenä lahkona.
105. kirje.
Samaan aikaan kuin Englannin alahuone asetti Kaarle I:n sen tuomioistuimen eteen, joka oli havaitseva hänet vikapääksi kuolemaan, selitti se periaatteelliseksi käsityksekseen (tammikuussa v. 1649), että kuningas saattoi tehdä majesteettirikoksen kansaansa vastaan.
Se englantilainen kuningas, josta kirjeen lopulla on puhe, lienee ollut Edward IV, joka v. 1471 Tewkesbury'n taistelussa otti vangiksi prinssi Edwardin, edeltäjänsä Henrik VI:n pojan.
106. kirje.
Tässä, samoin kuin 135. kirjeessä, Montesquieu tarkoittaa kemiasta puhuessaan epäilemättä alkemiaa, joka vasta myöhään erosi varsinaisesta tieteellisestä kemiasta. Vielä sen vuosisadan lopulla, jonka alkupuolella Montesquieu kirjoitti Persialaiset kirjeensä, oli monessa maassa ns. "hermeettisiä seuroja", jotka pitivät kullantekointoa vireillä, ja monet Euroopan ruhtinaat tuhlasivat loistavien kuvittelujen houkuttelemina suuria summia omien alkemististen laboratorioiden ylläpitämiseen. Suomessakin eli saman vuosisadan lopulla alkemisti, August Nordenskiöld (1754-1792), jolla vv. 1781-1787 oli työhuoneensa Uudessakaupungissa.
108. kirje.
Ludvig XV:n elämä oli tosiaankin tärkeä Euroopalle, koska hänen kuolemansa olisi varmaankin aiheuttanut kruununperimyssodan. Espanjan Bourbonit eivät nimittäin olleet luopuneet vaatimuksistaan Ranskan kruunuun, vaikka he olivatkin vakuuttaneet niin tekevänsä silloin kun oli ollut kysymys Kaarle II:sen vakiinnuttamisesta Espanjan valtaistuimelle.