109. kirje.
Enimmät ranskalaiset sanomalehdet olivat tähän aikaan pienikokoisia aikakautisjulkaisuja, joissa tavallisesti käsiteltiin ilmestynyttä kirjallisuutta. Varsinainen nykyaikainen sanomalehdistö syntyi vasta vallankumouksen aikana, kun oli saatu painovapaus.
110. kirje.
Jo Kaarle Suuri harrasti korkeamman opetuksen aikaansaamista valtakuntaansa, mutta varsinainen yliopisto syntyi Pariisiin vasta v. 1200:n tienoilla Filip II Augustin hallitessa. V. 1257 perusti Ludvig Pyhän rippi-isä Robert de Sorbon Pariisiin teologiaa opiskelevain yhdyskunnan, josta kehittyi sittemmin kuuluisa Sorbonne'in yliopistolaitos.
Vastustushaluinen ranskalainen filosofi ja matemaatikko Pierre Ramée (Petrus Ramus), joka v. 1551 tuli ajatusopin ja puhetaidon professoriksi Pariisiin, esitteli kieliopillisissa teoksissaan, että latinankielen Qu oli äännettävä K:ksi (siis kiskis, eikä quisquis). Ja kun Raméella oli aivan harvinainen kyky saada riitansa syntymään ja jatkumaan, kesti tätäkin kirjainsotaa hyvän aikaa. Yleensä edusti hän uudempaa, tieteellisempää käsitystapaa vanhan skolastiikan vastapainoksi. Hän sai surmansa Pärttylinyönä.
Katalonian ruhtinaskunta liitettiin Aragoniaan v. 1163, sitten kun ikivanha Aragonian kreivikunta oli v. 1035 tullut kuningaskunnaksi. Ferdinandin ja Isabellan kuoltua molemmat yhdistettiin Kastiliaan v. 1516. Vanhat erikoisoikeutensa Aragonian kuningaskunta menetti Espanjan perintösodan (1701—13) jälkeen. Tässä kerrotun tapauksen mainitaan sattuneen v. 1610, Filip IV:n hallitessa.
112. kirje.
Koko tämä kirje kuvailee Ludvig XIV:n alaikäisyyden aikana käytyä taistelua Anna Itävaltalaisen kaikkivoipaa ministeriä italialaista kardinaali Mazarinia (1602-1661) vastaan. Esitetty omituinen puhe antaa näytteen käytetyistä taistelukeinoista: ivalauluin, kuvin, sukkeluuksin koetettiin tehdä muukalaista hallitusmiestä naurettavaksi sellaiseen pilaan aina alttiin pariisilaisen yleisön silmissä. Kielen taitamattomuus tekikin kardinaalille usein kolttosia. Niinpä sanotaan hänen kerran parlamentin läheteille puhuneen l'arrét d'oignon'ista (oignon = sipuli), kun hänen piti puhua l'arrét d'union'ista (yhdistymispäätöksestä).
Ylimystön, parlamentin ja Pariisin väestön tyytymättömyys, joka vei ns. Fronde-kapinaan (1648-1653), johtui Mazarinin verosäännöksistä, elinkeinojen laiminlyömisestä, raha-asiain huonosta hoidosta, valtionvarain anastamisesta ja kuninkaan vallan jatkuvasta laajentamisesta. V. 1649 täytyi kardinaalin ja nuoren kuninkaan paeta Pariisista. Kardinaali palasi, mutta karkotettiin jälleen, lähti Saksaan ja palasi vihdoin v. 1653 voittajana riemusaatossa Pariisiin.
113. kirje.