Muutoin on tämä kuningas suuri taikuri: hän osaa pitää vallassaan alamaistensa järjenkin ja saa heidät ajattelemaan niinkuin hän tahtoo. Ellei hänellä ole aarrekammiossaan enempää kuin miljoona kultarahaa, ja jos hän tarvitsee kaksi miljoonaa, ei hän muuta kuin vakuuttaa heille, että yksi kultaraha on sama kuin kaksi kultarahaa, ja he uskovat sen. Jos hänellä on vaikea sota suoritettavanaan eikä hänellä ole rahaa, ei hän muuta kuin ajaa heidän päähänsä, että paperipala on rahaa, ja he ovat siitä heti paikalla varmoja. Jopa hän saa heidät uskomaan senkin, että hän voi parantaa heidät kaikenlaisista taudeista pelkällä kosketuksella, niin suurella voimalla ja väkevyydellä hän hallitsee heidän sielunelämäänsäkin.
Mitä minä puhun tästä ruhtinaasta, ei saa Sinua hämmästyttää: täällä päin on toinenkin vielä taitavampi taikuri kuin hän, taikuri, joka hallitsee samalla tavalla hänen sieluaan kuin hän itse hallitsee muiden sielua. Tätä velhoa nimitetään paaviksi. Väliin hän saa kuninkaan uskomaan, että kolme on samaa kuin yksi, väliin, ettei leipä, jota syödään, olekaan leipää, tai ettei viini, jota juodaan, olekaan viiniä, sekä tuhansia muita samankaltaisia asioita.
Ja pitääkseen häntä aina vireessä, suomatta hänelle aikaa unohtaa uskomisen tottumusta, antaa hän hänelle aika ajoittain eräitä uskonkappaleita harjoittelun tarkoituksessa. Kaksi vuotta sitten paavi lähetti kuninkaalle suuren kirjoituksen, jota hän nimitti perussäädökseksi ja jolla hän tahtoi julmien rangaistusten uhalla pakottaa tämän ruhtinaan ja hänen alamaisensa uskomaan kaiken, mitä se sisälsi. Hän onnistuikin ruhtinaaseen nähden, tämä kun alistui heti, näyttäen esimerkkiä alamaisilleen. Mutta muutamat näistä nousivat vastarintaan ja kieltäytyivät uskomasta mitään kaikesta siitä, mitä tuossa kirjoituksessa oli. Koko tämän kapinan alkuunpanijoina olivat naiset, kapinan, joka nyt jakaa koko hovin, koko valtakunnan ja kaikki perheet kahteen leiriin. Tämä perussäädös kieltää heitä lukemasta kirjaa, jonka kaikki kristityt sanovat olevan taivaasta peräisin: suoraan puhuen heidän Koraaniaan. Suuttuneina heidän sukupuoltaan kohdanneesta loukkauksesta naiset kiihottavat kaikkia tätä perussäädöstä vastaan: he ovat saaneet miehet puolelleen, eivätkä nämä haluakaan tässä kysymyksessä minkäänlaisia etuoikeuksia. Täytyy kuitenkin myöntää, ettei tämä mufti ajattele niinkään tyhmästi, ja, kautta suuren Alin! hänen on täytynyt saada vihiä meidän pyhän lakimme periaatteista. Sillä kun naiset ovat alhaisempia luontokappaleita kuin me ja kun profeettamme sanovat meille, etteivät he pääse paratiisiin, niin miksi pitäisi heidän sitten pyrkiä lukemaan kirjaa, jonka ainoana tarkoituksena on paratiisin tien neuvominen?
Minä olen kuullut kuninkaasta kerrottavan asioita, jotka lähentelevät uskomattomuutta, ja arvelenpa Sinun olevan vaikeata saada niitä päähäsi.
Puhutaan, että hänen ollessaan parhaillaan sodassa naapuriensa kanssa, jotka olivat kaikki liittoutuneet häntä vastaan, hänen valtakunnassaan oli lukematon joukko näkymättömiä vihollisia, jotka pitivät häntä piiritystilassa. Lisätään hänen etsineen niitä yli kolmekymmentä vuotta, mutta sanotaan samalla, ettei hän eräiden hänen luottamustaan nauttivien dervishien väsymättömistä ponnistuksista huolimatta ole voinut löytää niistä ainoatakaan. Ne elävät hänen lähimmässä ympäristössään: niitä on hänen hovissaan, hänen pääkaupungissaan, hänen sotajoukoissaan, hänen tuomioistuimissaan, ja kuitenkin vakuutetaan hänen saavan kokea sen surun, että hänen on kuoltava löytämättä niitä. On kuin ne olisivat olemassa yleensä, olematta silti olemassa yksityisesti: ne ovat kuin seura, jossa ei olisi ainoatakaan jäsentä. Epäilemättä tahtoo taivas rangaista tätä ruhtinasta siitä, ettei hän ole ollut kyllin sääliväinen voitettuja vihollisiaan kohtaan, koska se on antanut hänelle näkymättömiä vihollisia, joiden nero ja kohtalo ovat hänen neronsa ja kohtalonsa yläpuolella. Minä aion kirjoitella Sinulle edelleenkin ja puhua Sinulle asioita, jotka ovat varsin kaukana persialaisten luonteesta ja hengestä. Sama maa kantaa kyllä meitä molempia, mutta sen seudun ihmiset, missä minä nyt elän, ja sen seudun ihmiset, missä Sinä olet, eroavat tuntuvasti toisistaan.
Pariisissa, 4 p. toista Rebiab-kuuta v. 1712.
25. kirje.
Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.
Minä olen saanut kirjeen veljenpojaltasi Rhediltä. Hän ilmoittaa minulle aikovansa matkustaa Smyrnasta katsomaan Italiaa ja retkensä ainoana tarkoituksena olevan tietojen hankkiminen, jotta hän siten tulisi yhä enemmän Sinun arvoiseksesi. Onnittelen Sinua siitä, että Sinulla on veljenpoika, josta on kerran tuleva vanhojen päiviesi lohdutus.
Rica kirjoittaa Sinulle pitkän kirjeen. Hän on maininnut puhuvansa siinä paljon tästä maasta. Hänen älynsä vilkkaudesta johtuu, että hän käsittää kaikki nopeasti. Mitä minuun tulee, en minä kykene Sinulle mitään sanomaan, koska minä ajattelen hitaasti.