"Minä olen maailman onnettomin tyttö, vaikka olenkin aina ollut Oopperan kunnollisin näyttelijätär. Seitsemän, kahdeksan kuukautta sitten olin samassa pukuhuoneessa, missä Tekin minut eilen näitte. Minun parhaillaan pukeutuessani Dianan papittareksi tuli muuan nuori pappi minua katsomaan ja valkoisesta puvustani, hunnustani ja otsavirvestäni välittämättä ryösti viattomuuteni. Turhaan muistutan hänelle uhrauksesta, minkä olen hänen hyväkseen tehnyt: hän vain purskahtaa nauruun ja väittää havainneensa minut sangen maalliseksi. Mutta nyt minä olen niin paisunut, että en uskalla enää esiintyä näyttämöllä, sillä minä olen kunnianasioissa aivan uskomattoman herkkätuntoinen, ja vähänkin aina, että kunnon tytön on helpompaa menettää hyve kuin kainous. Kun minä olen näin herkkätuntoinen, ymmärtänette hyvin, ettei se nuori pappi olisi milloinkaan yrityksissään onnistunut, ellei hän olisi luvannut naida minua. Niin hyväksyttävä syy sai minut sivuuttamaan tavalliset pikku muodollisuudet ja alkamaan siitä, millä minun olisi pitänyt lopettaa. Mutta kun nyt kerran hänen uskottomuutensa on syössyt minut häpeään, en minä tahdo enää olla Oopperassa, mistä näin meidän kesken sanoen tuskin saan toimeentuloni, sillä kun minä nykyään käyn yhä vanhemmaksi ja kun suloni yhä vähenevät, tuntuu aina samana pysyvä palkkani pienenevän päivä päivältä. Eräältä seurueeseenne kuuluvalta henkilöltä sain tietää, että Teidän maassanne pidetään hyvää tanssijatarta suunnattomassa arvossa ja että jos minä menisin Ispahaniin, olisi menestykseni heti paikalla varma. Jos Te suvaitsisitte lahjoittaa minulle suojeluksenne ja viedä minut mukananne siihen maahan, olisi Teillä otollinen tilaisuus tehdä hyvää tytölle, joka hyveellään ja käytöksellään olisi varmastikin osoittautuva Teidän ystävällisyytenne arvoiseksi. Minä olen…"
Pariisissa, 2 p. Chalval-kuuta v. 1712.
29. kirje.
Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.
Paavi on kristittyjen päämies. Hän on vanha epäjumala, jolle suitsutetaan tottumuksesta. Hän oli muinoin pelättävä ruhtinaillekin, sillä hän syöksi heidät valtaistuimelta yhtä helposti kuin meidän mahtavat sulttaanimme karkottavat vallasta Irimettan ja Georgian kuninkaita. Mutta nyt ei häntä enää pelätä. Hän sanoo olevansa erään ensimmäisiin kristittyihin kuuluneen miehen, pyhän Pietarin, perillinen, ja hänen perintönsä onkin varmaan hyvin suuri, koska hänellä on suunnattomia aarteita ja melkoinen maa hallittavanaan.
Piispat ovat hänen alaisiaan lainoppineita miehiä, joilla on kaksi hänen käskyvallastaan riippuvaa hyvin erilaista tehtävää. Kokoontuneina voivat he hänen tavallaan laatia uskonkappaleita, mutta yksin ollessaan ei heillä ole juuri muuta tehtävää kuin vapauttaa ihmisiä täyttämästä lain määräyksiä. Sillä Sinun tulee tietää, että kristinuskoa rasittaa lukematon joukko hyvin vaikeita hartaudenharjoituksia. Ja kun arveltiin olevan tukalampaa täyttää velvollisuutensa kuin hankkia piispoja niistä vapauttamaan, ryhdyttiin yhteisen hyvän nimessä käyttämään tätä jälkimmäistä keinoa, niin että ellei tahdota pyhittää rhamazania, ellei tahdota alistua avioliiton muodollisuuksiin, jos halutaan rikkoa lupaukset, jos tahdotaan mennä naimisiin vastoin lain kieltoa, jos joskus tahdotaan päästä noudattamasta valankin velvoitusta, käännytään vain piispan tai paavin puoleen, ja tämä antaa heti erivapautuksen.
Piispat eivät kuitenkaan laadi uskonkappaleita omasta päästään. On näet olemassa ääretön joukko kirjanoppineita, useimmat heistä dervishejä, jotka herättävät keskuudessaan tuhansia uusia uskonnollisia kysymyksiä: heidän annetaan kiistellä pitkät ajat, ja sotaa kestää siksi kunnes joku ratkaisu sen lopettaa.
Niinpä voinkin vakuuttaa Sinulle, ettei ole milloinkaan ollut valtakuntaa, jossa olisi ollut niin paljon sisäisiä sotia kuin Kristuksen valtakunnassa.
Niitä, jotka esittävät jonkin uuden mielipiteen, nimitetään alussa kerettiläisiksi. Kullakin kerettiläislahkolla on oma nimensä, joka on kaikilla siihen kuuluvilla ikäänkuin tunnussanana. Mutta kukaan ei ole kerettiläinen, joka ei itse tahdo: ei ole tarvis muuta kuin jakaa kiistanaihe kahtia ja antaa kunnioittava selitys niille, jotka syyttävät jotakuta kerettiläisyydestä. Ja millainen tämä kunnioittava selitys sitten liekin, käsitettävä tai ei, se tekee ihmisen valkeaksi kuin lumi, niin että tämä ihminen voi omaksua oikeauskoisen nimen.
Mitä tässä Sinulle sanon, koskee kuitenkin vain Ranskaa ja Saksaa, sillä minä olen kuullut Espanjassa ja Portugalissa olevan erinäisiä dervishejä, jotka eivät ymmärrä leikkiä ja jotka polttavat ihmisen niinkuin olkitukon. Kun joutuu näiden miesten käsiin, niin on onnellinen se, joka on lakkaamatta rukoillut Jumalaa pienet puupallot kädessä, joka on aina kantanut kahta kahteen nauhaan kiinnitettyä kankaanpalasta ympärillään ja joka on muutaman kerran käynyt eräässä Galiciaksi mainitussa maakunnassa! Muutoin käy ihmisparan hullusti. Vaikka hän vannoisi kuin pakana olevansa oikeauskoinen, saattaisi tapahtua, ettei oikeauskoisen ominaisuuksista päästäisikään yksimielisyyteen ja että hänet poltettaisiin kerettiläisenä. Turhaa olisi hänen antaa tuo kunnioittava selityksensä: selityksistä viis! Hän olisi tuhkana jo ennen kuin olisi edes aiottu häntä kuulla.