Minä oleskelen nykyään Venetsiassa, rakas Usbek. Saattaa olla nähnyt maailman kaikki kaupungit ja kuitenkin hämmästyä Venetsiaan tullessaan: on aina tuntuva oudolta nähdä kaupungin, tornien ja moskeijojen nousevan vedestä ja tavata lukematon ihmisjoukko paikasta, missä oikeastaan pitäisi olla vain kaloja.
Mutta tältä jumalattomalta kaupungilta puuttuu maailman kallisarvoisin aarre, nimittäin juokseva vesi: siellä on mahdoton suorittaa ainoatakaan säädettyä pesua. Niinpä onkin se pyhälle Profeetallemme kauhistus, eikä hän milloinkaan katsele sitä taivaan korkeudesta muutoin kuin vihastuneena.
Ilman sitä haittaa, rakas Usbek, olisi minusta ihastuttavaa elää kaupungissa, missä hengelläni on tilaisuus kehittyä joka päivä. Minä otan selkoa liikemaailman salaisuuksista, ruhtinaiden puuhista, heidän hallituksensa muodosta. En lyö laimin edes eurooppalaisia taikaluuloja. Minä harrastan lääketiedettä, fysiikkaa, tähtitiedettä ja tutkin taiteita. Sanalla sanoen: vapaudun pilvistä, jotka peittivät silmiäni syntymämaassani.
Venetsiassa, 16 p. Chalval-kuuta v. 1712.
32. kirje.
Rica kirjoittaa ———:lle.
Pari päivää sitten kävin katsomassa taloa, missä elätetään verrattain köyhästi noin kolmesataa henkeä. Työ oli pian suoritettu, sillä ei kirkko eivätkä rakennukset ansaitse tarkastelemista. Tämän talon asujat olivat varsin iloisia: useat heistä pelasivat korttia tai muita minulle tuntemattomia pelejä. Poistuessani lähti muuan näistä miehistä myös kaupungille. Kuultuaan minun kysyvän tietä Marais'hin, Pariisin syrjäisimpään osaan, sanoi hän minulle: "Minä olen juuri menossa sinne ja voinkin Teitä opastaa. Seuratkaa minua!" Hän kuljettikin minua loistavasti, pelasti minut kaikista pulmista ja varjeli minua taitavasti vaunuilta ja muilta ajoneuvoilta. Me olimme jo saapumassa perille, kun uteliaisuus valtasi minut. "Hyvä ystävä", sanoi hänelle, "olisikohan mahdollista minun udella, kuka Te olette?"
"Minä olen sokea, hyvä herra", vastasi hän.
"Kuinka!" sanoin minä, "Te olette sokea! Ja miksi ette sitten pyytänyt sitä kunnon miestä, joka pelasi korttia kanssanne opastamaan meitä?"
"Hän on myöskin sokea", vastasi kuljettajani. "Jo neljäsataa vuotta meitä on ollut kolmesataa sokeata siinä talossa, missä minut näitte. Mutta minun täytyykin nyt jättää teidät. Tuossa on katu, jota kysyitte. Minä puolestani seuraan kansanjoukkoa ja menen tuohon kirkkoon, missä minä, sen vannon, ahdistan ihmisiä enemmän kuin he ahdistavat minua."