Pariisissa, 17 p. Chalval-kuuta v. 1712.
33. kirje.
Usbek kirjoittaa Rhedille Venetsiaan.
Viini on sitä rasittavien verojen takia niin kallista Pariisissa, että näyttää kuin täällä olisi haluttu ryhtyä noudattamaan jumalallisen Koraanin määräyksiä, jotka kieltävät sitä juomasta.
Ajatellessani tämän nesteen tuhoisia vaikutuksia en voi olla pitämättä sitä pelottavimpana lahjana, minkä luonto on ihmisille antanut. Jos mikään on tahrannut hallitsijaimme elämää ja mainetta, niin on sen tehnyt heidän kohtuuttomuutensa: se on ollut heidän vääryyksiensä ja heidän julmuuksiensa myrkyllisin lähde.
Minun on sanottava ihmisten häpeäksi: laki kieltää ruhtinailtamme viinin käytön, ja kuitenkin he juovat sitä niin suhdattomasti, että se riistää heiltä ihmisyydenkin. Viinin käytäntö on sitä vastoin sallittu kristityille ruhtinaille, eikä sen ole havaittu vievän heitä mihinkään hairahduksiin. Ihmismieli on täynnänsä ristiriitaa. Hillittömällä mässäilyllä kapinoidaan hurjasti määräyksiä vastaan, ja laki, jonka on määrä tehdä meidät oikeamielisemmiksi, tekee meidät vain usein rikollisemmiksi.
Mutta paheksuessani tämän nesteen käyttöä silloin kun se riistää ihmiseltä järjen, en tuomitse samalla tavalla juomia, jotka sitä elähyttävät. Itämaalaisten viisautena on etsiä lääkkeitä surumielisyyttä vastaan yhtä innokkaasti kuin kaikkein vaarallisimpia tauteja vastaan. Milloin eurooppalaiselle sattuu onnettomuus, ei hänellä ole muuta keinoa kuin erään Senecaksi nimitetyn filosofin lukeminen. Mutta aasialaiset heitä järkevämpinä ja tässä suhteessa parempina luonnonlaatumme tuntijoina nauttivat juomia, jotka kykenevät tekemään ihmisen iloiseksi ja sulostuttamaan hänen vaivojensa muiston.
Ei ole mitään niin masentavaa kuin lohdutus, joka perustetaan pahan välttämättömyyteen, apukeinojen hyödyttömyyteen, kohtalon kaikkivaltaan, Kaitselmuksen määräykseen ja ihmiselämän yleiseen onnettomuuteen. Onhan pilkantekoa, kun tahdotaan lieventää kärsimystä johdattamalla mieleen, että ihminen on syntynyt kurjuuteen. Parempihan on temmata henki mietiskelyjensä vallasta ja kohdella ihmistä tuntevana olentona, sen sijaan, että häntä kohdeltaisiin järjellisenä olentona.
Ruumiiseen yhtynyt sielu saa lakkaamatta kärsiä tämän hirmuvaltaa. Jos verenkiero on liian ahdas, elleivät elonhenget ole kyllin puhtaita tahi ellei niitä ole riittävän paljon, vaivumme alakuloisuuteen ja murheeseen. Mutta jos nautimme juomia, jotka kykenevät muuttamaan tämän ruumiin tilan, saa sielumme jälleen voiman ottaa vastaan sitä elähyttäviä vaikutelmia ja tuntee salaista iloa nähdessään koneensa niin sanoaksemme taasen hyrähtävän liikkeelle ja täyttyvän elämällä.
Pariisissa, 25 p. Zilkadeh-kuuta v. 1713.