34. kirje.
Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.
Persialaiset naiset ovat kauniimpia kuin ranskalaiset, mutta ranskalaiset naiset ovat sievempiä. On vaikeata olla rakastamatta edellisiä ja mieltymättä jälkimmäisiin: edelliset ovat hellempiä ja kainompia, jälkimmäiset hilpeämpiä ja herttaisempia.
Persialaisen rodun tekee kauniiksi naisten säännöllinen elämä: he eivät pelaa eivätkä valvo, he eivät juo lainkaan viiniä eivätkä liiku juuri milloinkaan ulkoilmassa. Täytyy myöntää, että vaimola on otollisempi terveydelle kuin huvituksille: siellä vietetään tasaista, rauhallista elämää, jossa ei ole mitään kiihottavaa. Kaikki henkii siellä alistumista ja velvollisuutta. Nautinnotkin ovat siellä vakavia ja ilot ankaroita, eikä niitä päästä maistamaan juuri muutoin kuin käskyvallan osoituksina yhdeltä puolen ja riippuvaisuuden merkkeinä toiselta puolen.
Miehetkään eivät ole Persiassa yhtä hilpeitä kuin Ranskassa: heissä ei tapaa sitä rauhallista mieltä ja sitä tyytyväistä ilmettä, minkä minä näen täällä kaikissa säädyissä ja kaikissa olosuhteissa.
Pahemmin ovat asiat Turkissa, missä saattaisi tavata perheitä, joissa ei kukaan isästä poikaan ole nauranut valtakunnan perustamisesta lähtien.
Tämä aasialaisten vakavuus johtuu siitä, että he niin vähän seurustelevat keskenään: he tapaavat toisiaan vain silloin kun kohteliaisuussäännöt heidät siihen pakottavat. Ystävyys, se sydämen hellä kiintymys, joka sulostuttaa täällä elämän, on heille melkein tuntematon. He vetäytyvät taloihinsa, missä he aina tapaavat seuran, joka odottaa heitä, niin että kukin perhe on ikäänkuin eristettynä toisista.
Kerran keskustelin tästä asiasta erään täkäläisen henkilön kanssa ja hän sanoi minulle: "Eniten minua loukkaa teidän tavoissanne se seikka, että teidän on pakko elää orjien seurassa, joiden sydämeen ja mieleen aina jollakin tavalla vaikuttaa heidän asemansa alhaisuus. Nämä halpamaiset ihmiset heikontavat luonnostaan meihin kaikkiin kuuluvan hyveen tunteita teissä ja he hävittävät niitä aina lapsuudesta asti, jolloin he jo teitä vaivaavat.
"Sillä teidän on lopultakin syytä luopua ennakkoluuloistanne: mitä voidaan odottaa kasvatukselta, minkä teille antaa kurja olento, jonka kunniana on toisen miehen vaimojen vartioiminen ja jonka ylpeytenä on kaikista inhimillisistä toimista halveksittavin, joka on inhoittava pelkän uskollisuutensa takia, koska se on hänen ainoa hyveensä, ja koska hän harjoittaa sitä kateudesta, mustasukkaisuudesta ja epätoivosta, joka hehkuen kostonhimoa niitä kahta sukupuolta kohtaan, joiden hylkytavaraa hän on, suostuu olemaan vahvemman sorrettavana, kun hän vain saa kiusata heikompaa, — jonka aseman koko loisto johtuu hänen puutteellisuudestaan, rumuudestaan ja muodottomuudestaan, ja jolle annetaan arvoa vain siksi, että hän on kelvoton sitä saamaan, joka vihdoin, kytkettynä ikiajoiksi oveen, minkä ääressä on hänen ainainen paikkansa, kovempana niitä saranoita ja salpoja, mitkä pitävät sitä sulkeissa, korskeilee tässä kurjassa toimessa vietetystä viidestäkymmenestä elinvuodestaan, jolloin hän isäntänsä mustasukkaisuuden välikappaleena on tuonut ilmi kaiken halpamaisuutensa?"
Pariisissa, 14 p. Zilhageh-kuuta v. 1713.