Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.
Miesten kesken pohditaan hyvinkin tärkeänä kysymystä, onko edullisempaa riistää naisilta vapaus kuin jättää se heille. Minusta näyttää olevan paljon syitä sekä myötä että vastaan. Jos eurooppalaiset sanovat, ettei ole suinkaan jalomielistä tehdä onnettomiksi olentoja, joita rakastamme, vastaavat aasialaisemme, että miesten on alentavaa luopua vallasta, jonka luonto on antanut heille naisiin nähden. Jos heille huomautetaan, että suuri vaimolaan suljettujen naisten joukko saattaa tuottaa harmia, vastaavat he, että kymmenen vaimoa, jotka tottelevat, tuottavat vähemmän harmia kuin yksi, joka ei tottele. Jos he taas puolestaan väittävät, etteivät eurooppalaiset voi olla onnellisia sellaisiin naisiin liitettyinä, jotka eivät ole heille uskollisia, vastataan heille, ettei uskollisuus, josta he niin kerskuvat, saata estää kyllääntymystä, joka seuraa aina tyydytettyjä intohimoja, että naisemme ovat liiaksi meidän vallassamme, ettei niin rauhallinen omistus jätä meille mitään toivottavaksi eikä pelättäväksi, että hiukkanen keimailua on kuin suola, joka kiihottaa ja ehkäisee mädäntymisen. Ehkäpä olisi minua viisaammankin miehen vaikeata ratkaista tätä kysymystä, sillä jos aasialaiset menettelevät aivan oikein etsiessään keinoja rauhattomuutensa tyynnyttämiseksi, menettelevät myös eurooppalaiset puolestaan aivan oikein kun eivät lainkaan antaudu moiseen rauhattomuuteen.
Loppujen lopuksi, sanovat he, vaikka me olisimmekin onnettomia aviomiehinä, keksisimme me kyllä aina keinoja hankkiaksemme korvausta rakastajina. Jotta mies saattaisi tosiaankin syystä valittaa vaimonsa uskottomuutta, pitäisi maailmassa olla vain kolme henkeä: heti kun niitä on neljä, käy miesten peli aina tasan.
Toinen kysymys on, määrääkö luonnon laki naiset miesten alamaisiksi. "Ei", sanoi minulle päivänä muuanna eräs hyvin kohtelias filosofi, "luonto ei ole milloinkaan säätänyt sellaista lakia. Valta, jota me heihin nähden harjoitamme, on todellista hirmuvaltaa: he ovat sallineet meidän anastaa sen vain siksi, että he ovat lempeämpiä kuin me ja että heissä on siis enemmän inhimillisyyttä ja järkeä. Nämä edut, joiden olisi epäilemättä pitänyt hankkia heille ylemmyys, jos meissä olisi ollut järkeä, ovat riistäneet sen heiltä, koska meissä ei sitä ole."
Mutta jos on totta, että me harjoitamme naisiin nähden vain tyrannivaltaa, on yhtä totta, että he hallitsevat meitä luonnollisella voimallaan, kauneuden voimalla, jota ei mikään voi vastustaa. Meidän valtamme ei ole ehdoton kaikissa maissa, mutta kauneuden valta on yleismaailmallinen. Miksi olisi meillä siis etuoikeuksia? Siksikö, että me olemme vahvempia? Mutta sehän on ilmeistä vääryyttä. Me käytämme kaikenlaisia keinoja heidän rohkeutensa masentamiseksi. Voimat olisivat yhtäläiset, jos kasvatuskin olisi yhtäläinen. Koetelkaamme sellaisia heidän kykyjään, joita kasvatus ei ole heikontanut, ja me saamme nähdä, olemmeko me niin vahvoja.
Täytyy myöntää, vaikka se sitten loukkaisikin käsitystapojamme, että kaikkein sivistyneimpien kansojen keskuudessa ovat aviovaimot aina enemmän tai vähemmän vaikuttaneet miehiinsä. Tämä vaikutusvalta säädettiin laiksikin Isiksen kunniaksi egyptiläisten ja Semiramiin kunniaksi babylonialaisten keskuudessa. Roomalaisten sanottiin käskevän kaikkia kansakuntia, mutta tottelevan vaimojaan. Minä en puhu mitään sauromaateista, jotka elivät tämän sukupuolen todellisessa orjuudessa; sillä he olivat liiaksi raakalaisia, jotta heidän esimerkkiinsä voitaisiin tässä viitata.
Sinä näet, rakas Ibben, että minä olen omaksunut tämän maan tavat, täällä kun hyvin kernaasti puolustetaan mitä kummallisimpia mielipiteitä ja kärjistetään kaikki yllätysväitteeksi. Profeettahan on jo ratkaissut tämän kysymyksen ja määrännyt kummankin sukupuolen oikeudet. "Vaimojen", sanoo hän, "tulee kunnioittaa miehiänsä, ja miesten tulee kunnioittaa vaimojansa. Mutta miehet ovat yhtä askelta vaimoja ylempänä."
Pariisissa, 26 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1713.
39. kirje.
Pyhiinvaeltaja Ibbi kirjoittaa muhametinuskoon kääntyneelle juutalaiselle Ben Joosualle Smyrnaan.