"Ja mitä hittoa sitten minulta pyydätte?"
"Asia on niin", vastasi hän, "että jos saamme tämän turvapaikan, lähettävät italialaiset isämme sinne pari kolme omaa munkkiaan".
"Tietystikin tunnette ne munkit?"
"En, hyvä herra, en minä tunne heitä."
"Hiisi vieköön! Mitä te siis siitä välitätte, menevätkö he Persiaan vai eivät? On siinäkin kaunis suunnitelma, kun lähetetään kaksi kapusiinia hengittämään Kasbinin ilmaa! Siitä lähtee varmaankin paljon hyötyä Euroopalle ja Aasialle! On aivan välttämätöntä kiinnittää hallitsijainkin huomiota asiaan! Syntyy siitäkin kauniita siirtokuntia! Menkää! Te ja teidän kaltaisenne eivät sovellu siirrettäväksi, ja teidän on parasta edelleenkin luikerrella seuduissa, joihin teitä on päässyt sikiämään."
Pariisissa, 15 p. Rhamazan-kuuta v. 1713.
50. kirje.
Rica kirjoittaa ———:lle.
Olen tavannut ihmisiä, joissa hyve oli jotakin niin luontaista, etteivät he olleet siitä edes tietoisia. He eivät suinkaan ylistelleet puheissaan ihmeellisiä ominaisuuksiaan, vaan päinvastoin näytti siltä, etteivät he itse edes olleet selvillä niiden ihmeellisyydestä. Kas sellaisia ihmisiä minä rakastan enkä noita hyveihmisiä, jotka näyttävät hämmästelevän hyveellisyyttään ja jotka pitävät jokaista kunnon tekoa ihmeenä, minkä kertominen on omiansa ällistyttämään.
Jos vaatimattomuus on tarpeellinen hyve niille, joille taivas on suonut suuria kykyjä, niin mitä on silloin sanottava noista maan matosista, jotka rohkenevat näytellä sellaista ylpeyttä, että se olisi häpeäksi kaikkein suurimmillekin miehille?