Sinähän tiedät, että tsaari on ainoa kristitty ruhtinas, jonka edut käyvät yksiin Persian etujen kanssa, koska hän on turkkilaisten vihollinen niinkuin mekin.
Hänen valtakuntansa on suurempi kuin meidän, sillä Moskovasta lasketaan kaksituhatta peninkulmaa hänen hallitusalueittensa äärimmäiseen soppeen Kiinan rajalle.
Hän on alamaistensa hengen ja omaisuuden ehdoton valtias, ja nämä ovatkin kaikki orjia, ottamatta lukuun neljää perhettä. Profeettain sijainen, kuningasten kuningas, jolla on taivas astinlautana, ei käyttele pelottavammin valtaansa.
Kun ottaa huomioon Moskovan hirveän ilmanalan, ei saattaisi uskoa rangaistukseksi sellaisesta maasta karkottamista. Kuitenkin lähetetään Siperiaan jokainen ylimys, joka on joutunut epäsuosioon.
Samoin kuin profeettaimme laki kieltää miestä juomasta viiniä, kieltää myöskin ruhtinaan laki viinin juonnin moskovalaisilta.
He ottavat vieraitaan vastaan tavalla, joka ei vähimmässäkään määrässä muistuta persialaisia tottumuksia. Heti kun vieras astuu taloon, esittelee aviomies hänelle vaimonsa, vieras suutelee tätä, ja moista pidetään aviomiehelle osoitettuna kohteliaisuutena.
Vaikkakin isät tytärtensä aviosopimuksessa asettavat tavallisesti ehdoksi, ettei mies saa piestä heitä, on kuitenkin aivan uskomatonta, kuinka mielellään moskovalaiset naiset ottavat selkäänsä: he eivät saata olla varmoja miehensä sydämen omistamisesta, ellei tämä piekse heitä niinkuin tulee ja pitää. Päinvastainen käyttäytyminen hänen puoleltaan selitetään anteeksiantamattoman kylmyyden merkiksi. Kas tässä kirje, jonka muuan heistä hiljattain kirjoitti äidilleen.
"Rakas Äiti!
"Minä olen maailman onnettomin nainen. En ole jättänyt mitään tekemättä saadakseni mieheni rakastamaan itseäni, mutta vielä en ole siinä onnistunut. Eilenkin odottivat minua tuhannet askareet kotona, mutta poistuin talosta ja viivyin koko päivän ulkona. Palatessani uskoin hänen pieksävän minua oikein olan takaa. Mutta hän ei sanonut minulle sanaakaan. Sisartani kohdellaan aivan toisella tavalla. Hänen miehensä jakelee hänelle iskuja joka päivä. Hän ei voi katsahtaakaan toiseen mieheen ilman ettei hänen aviosiippansa löylytä häntä pahanpäiväisesti. Niinpä rakastavatkin he hellästi toisiaan ja elävät keskenään maailman parhaassa sovussa.
"Hän onkin siitä kovin ylpeä. Mutta minä en enää kauaakaan anna hänelle halveksimisen syytä. Olen päättänyt, että mieheni on rakastettava minua hinnalla millä hyvänsä. Minä saatan hänet sellaiseen raivoon, että hänen täytyy pakostakin osoittaa minulle ystävyyttään. Ei pidä sanottaman, etten minä saa selkääni ja että minä elän omassa talossani kenenkään ottamatta minua huomioon. Heti kun hän vain antaa minulle pienimmänkin nenäpiuvin alan huutaa täyttä kurkkua, niin että hänen uskotaan huimivan minua vallan kamalasti, ja minä uskon, että jos joku naapuri rientäisi apuun, kuristaisin hänet kuoliaaksi. Minä rukoilen Teitä, rakas äiti, pontevasti esittämään miehelleni, kuinka arvottomalla tavalla hän minua kohtelee. Isäni, joka on niin kunnon mies, ei menetellyt siten. Ja muistan pienenä tyttönä ajatelleeni, että hän joskus rakasti Teitä liiaksikin. Syleilen ja suutelen Teitä, rakas äiti."