"Hän on väärässä", vastasin minä, "sellainenhan soveltuu vain teille".
Hetkistä myöhemmin osuin tädin pakeille, ja tämä jutteli minulle: "Mitä arvelette tuosta naisesta, jolla on ikää ainakin 60 vuotta, mutta joka on siitä huolimatta tänään pannut yli tunnin ajan pukeutumispuuhiinsa?"
"On suotta tuhlata aikaa", vastasin minä, "pitää olla teidän sulonne voidakseen sellaista ajatella".
Menin puhuttelemaan sitä onnetonta 60-vuotiasta naista ja surkuttelin häntä sydämessäni, kun hän kuiskasi korvaani: "Onko mitään niin naurettavaa? Katsokaahan tuota naista, joka on 80 vuoden vanha, mutta joka sentään käyttää tulipunaisia nauhoja. Hän on olevinaan vielä nuori, ja siinä hän onnistuu: lapsuuttahan hän läheneekin."
"Voi hyvä Jumala!" ajattelin itsekseni, "oivallammeko me siis tosiaankin aina vain toisten naurettavuudet? Se onkin ehkä onni", mietin sitten: "näinhän saamme lohdutusta muiden heikkouksista". Kun olin kuitenkin tullut hauskalle päälle, puhelin edelleen: "Olemme nyt nousseet kyllin ylös. Laskeukaamme alaspäin ja alkakaamme eukosta, joka seisoo huipulla."
"Hyvä rouva, te olette niin toistenne näköisiä, tuo nainen, jonka kanssa juuri äsken puhelin, ja te, että teitä luulisi aivan sisaruksiksi. Enkä minä uskokaan teidän olevan toinen toistanne vanhempia."
"Toden totta, hyvä herra", pakisi hän, "kun toinen kerran kuolee, on toisella syytä pelätä: enpä luule hänen ja minun välilläni olevan edes kahden päivän eroa".
Päästyäni selville tästä raunio-olennosta lähestyin 60-vuotiasta: "Hyvä rouva, Teidän täytyy ratkaista muuan veto, jonka äskettäin löin. Olen väittänyt, että tuo nainen ja te — näytin hänelle 40-vuotiasta — olette samanikäisiä."
"Totta totisesti", innostui hän, "enpä luule väliä olevan kuuttakaan kuukautta".
Hyvä. Siinä sitä ollaan. Jatkakaamme. Laskeuduin yhä ja puhuttelin 40-vuotiasta: "Hyvä rouva, suvaitkaahan sanoa minulle, piloillanneko nimitätte tuota neitiä, joka istuu tuolla toisen pöydän ääressä, sisarentyttäreksenne. Tehän olette yhtä nuori kuin hänkin. Onpa hänen kasvoissaan ikäänkuin jonkinlaista lakastuneen tapaista, mitä ei teidän kasvoistanne suinkaan huomaa. Ja entäs tuo heleä väri sitten, joka hehkuu hipiässänne…"