Minä puhun Sinulle vapaasti, koska Sinä pidät minun välittömyydestäni ja koska Sinä olet paremmin mielistynyt minun teeskentelemättömään olentooni ja nautintoherkkyyteeni kuin toverieni ulkokultaiseen kainouteen.
Olen tuhannet kerrat kuullut Sinun sanovan, että eunukit tuntevat naisia lähentyessään jonkunlaista omituista hekumaa, jota me emme voi kuvitella; että luonto etsii korvausta menetyksistään; että sillä on apukeinoja, jotka huojentavat heidän asemansa epäedullisuutta; että voi hyvin lakata olemasta mies, mutta ei lakata olemasta tunteva olento, ja että tämä tila luo ikäänkuin kolmannen sukupuolen, missä vain niin sanoaksemme nautintojen laatu muuttuu.
Jos näin olisi asian laita, olisi Zelide minusta vähemmän surkuteltava. Onhan tietysti hauskempaa elää ihmisten parissa, jotka eivät ole ihan perinpohjin onnettomia.
Toimita minulle määräyksesi tästä asiasta ja ilmoita, sallitko vihkimisen tapahtua vaimolassa. Hyvästi.
Ispahanin palatsissa, 5 p. Chalval-kuuta v. 1713.
54. kirje.
Rica kirjoittaa Usbekille ———:een.
Tänä aamuna oleskelin huoneessani, jonka, niinkuin tiedät, eroittaa toisista huoneista vain hyvin ohut ja useista kohdin puhkaistu lautaseinä, niin että saattaa kuulla kaikki, mitä viereisessä huoneessa puhutaan. Muuan mies, joka pitkin askelin harppoi lattiata, haasteli toiselle: "En ymmärrä, mikä tässä oikein on, mutta kaikki kääntyy minua vastaan. Kolmeen päivään en ole lausunut mitään, mikä olisi tuottanut minulle kunniaa, ja minä olen syöksynyt suin päin kaikkiin keskusteluihin ilman että minuun on kiinnitetty mitään huomiota ja ilman että minua on edes paria kertaa puhuteltu. Olin varannut valmiiksi muutamia neronleimauksia tehostaakseni esitystäni: minulle ei annettu pienintäkään tilaisuutta niiden välähyttämiseksi. Minulla oli oikein soma kasku kerrottavana, mutta sitä mukaa kuin minä toimittelin sitä lähemmäksi, väistettiin sitä niin taitavasti kuin olisi tehty se aivan tahallaan. Jo neljä päivää ovat muutamat sukkeluudet vanhentuneet kallossani minun voimattani niitä vähimmälläkään tavalla käyttää. Jos tätä jatkuu, tulee minusta lopulta varmaankin höperö. Tähteni näyttää niin määränneen, enkä minä tunnu voivan sitä estää. Eilenkin toivoin saavani loistaa kolmen, neljän vanhan rouvan seurassa. He eivät tehneet minuun juuri juhlallista vaikutusta, mutta kuitenkin olin päättänyt lausua heille maailman kaikkein kauneimpia asioita. Yli neljännestunnin hoitelin keskusteluani. Mutta he eivät puhuneet kahtakaan sanaa samaan suuntaan, vaan leikkasivat turmiotatuottavain Kohtalotarten tavoin kaikkien puheitteni langan. Voit uskoa, että älypään maine on vaikeasti säilytettävissä. En ymmärrä, mitä sinä olet tehnyt siinä onnistuaksesi."
"Pälkähtääpä päähäni muuan aate", jatkoi toinen: "ryhtykäämme yhteistyöhön hankkiaksemme itsellemme älyä ja sukkeluutta. Tehkäämme sitä varten luja liitto. Määrätkäämme kumpainenkin toisillemme joka päivä aihe, mistä meidän tulee puhua, ja avustakaamme toisiamme niin pontevasti, että jos joku aikoo keskeyttää meidät juuri ajatustemme parhaan tulvan aikana, me vedämme hänet omalle tahollemme; ja ellei hän tahdo tulla hyvällä, teemme hänelle väkivaltaa. Edelleen on meidän otollista sopia kohdista, missä on osoitettava hyväksymistä, missä on hymyiltävä ja missä on suorastaan naurettava täyttä kurkkua. Saat nähdä, että me tulemme määräämään kaikkien keskustelujen sävyn ja että tullaan ihailemaan älymme vilkkautta ja sukkeluuksiemme sattuvaisuutta. Me suomme toisillemme suojaa molemminpuolisin päännyökähdyksin. Sinä loistat tänään ja huomenna tulee sinusta minun avustajani. Kun minä astun seurassasi johonkin taloon, huudahdan minä sinua osoittaen: 'Minun täytyy ihan pakolla kertoa teille se erinomaisen huvittava vastaus, minkä tämä herra antoi eräälle miehelle, jonka tapasimme kadulla.' Ja sitten käännyn sinun puoleesi: 'Eipä hän osannut moista odottaakaan: kyllä hän oli ällistyksissään.' Lausun edelleen muutamia säkeitäni ja sinä sanot: 'Olin läsnä silloin kun hän ne sepitti. Istuttiin silloin illallispöydässä, eikä hänen tarvinnut miettiä hetkeäkään.' Joskus teemme toisistamme pientä pilaakin, sinä ja minä, ja ihmiset sanovat silloin: 'Katsokaas, kuinka he hyökkäävät toistensa kimppuun. Katsokaas, kuinka he puolustautuvat. He eivät suinkaan säästä toisiaan. Odotetaanpas, kuinka hän pääsee tuostakin ansasta. Mainiosti! Mikä kekseliäisyys! Sepä vasta on oikeata taistelua.' Mutta mepä emme sanokaan, että olimme harjoitukseksi kahakoineet jo edellisenä iltana. Täytyy ostaa erinäisiä kirjoja, joihin on kerätty sukkeluuksia ja jotka on laadittu sellaisia ihmisiä varten, joilla ei ole henkevyyttä, mutta jotka kuitenkin tahtovat sitä teeskennellä. Kaikki riippuu siitä, osataanko käyttää hyviä malleja. Minun mielestäni meidän täytyy, ennenkuin kuusi kuukautta on kulunut, kyetä hoitelemaan kokonaisen tunnin ajan keskustelua, joka on aivan tupaten täynnä kompasanoja. Mutta siinäkin on oltava varuillaan: täytyy pitää huolta niiden menestyksestä. Ei riitä vain hyvän sukkeluuden lausuminen, vaan täytyy sitä levitellä ja kylvää kaikkialle. Ilman sitä vaivat ovat menneet hukkaan. Ja minä tunnustan sinulle, ettei ole mitään niin masentavaa kuin nähdä lausumansa soman sutkauksen kuolevan jonkun tyhmyrin korvaan. On kyllä totta, että me tässä suhteessa saamme usein pientä korvaustakin, kun osumme puhumaan typeryyksiä, jotka menevät huomaamatta. Se onkin ainoa seikka, joka voi meitä tässä tilassa lohduttaa. Kas siinä, rakas ystävä, keino, johon meidän on ryhdyttävä. Tee niinkuin minä sanon, ja minä lupaan sinulle, ennenkuin puoli vuotta on ummessa, paikan Akatemiassa. Siitä näet, ettei työ tule pitkäksi, sillä heti kun olet sinne päässyt, voit vallan hyvin unohtaa taitosi: Sinä olet kerta kaikkiaan älykäs ja henkevä mies, tahdoitpa tai et. Ranskassahan on tunnettu asia, että niin pian kuin joku joutuu sen tai tämän yhdyskunnan jäseneksi, häneen iskeytyy viipymättä n.s. yhdyskuntahenki. Niin on sinullekin käyvä, enkä minä sinun puolestasi pelkää muuta kuin suosionosoitusten tulvaa."
Pariisissa, 6 p. Zilkadeh-kuuta v. 1714.