55. kirje.
Rica kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.
Euroopan kansojen keskuudessa tasoittaa avioliiton ensimmäinen neljännestunti kaikki vaikeudet. Äärimmäiset hellyydenosoitukset sattuvat aina samoihin aikoihin kuin vihkitoimituskin. Täkäläiset naiset eivät suinkaan menettele samoin kuin meidän persiattaremme, jotka puolustavat taistelutannerta joskus kokonaisia kuukausia. Ei ole mitään niin helppoa kuin eurooppalaisten naisten valloittaminen: elleivät he mitään menetä, niin johtuu se siitä, ettei heillä ole mitään menetettävääkään. Häpeä sanoa: kaikki ihmiset tietävät heidän tappionsa hetken, ja tähtiä kyselemättä voidaan tarkalleen ennustaa heidän lastensa syntymisen aika.
Ranskalaiset puhuvat tuskin milloinkaan vaimoistaan. Se johtuu siitä, että he pelkäävät puhua heistä ihmisten kuullen, jotka tuntevat heidät paremmin kuin he itse.
Heidän joukossaan on henkilöitä, hyvin onnettomia, joita ei kukaan lohduta: ne ovat mustasukkaisia aviomiehiä. Heidän joukossaan on henkilöitä, joita kaikki vihaavat: ne ovat mustasukkaisia aviomiehiä. Heidän joukossaan on henkilöitä, joita kaikki ihmiset halveksivat: ne ovat yhä mustasukkaisia aviomiehiä.
Niinpä ei olekaan maata, missä niitä olisi niin vähän kuin Ranskassa. Heidän levollisuutensa ei suinkaan perustu siihen luottamukseen, mitä he tuntevat vaimojansa kohtaan, vaan päinvastoin siihen huonoon käsitykseen, mikä heillä näistä on. Kaikki aasialaisten viisaat varovaisuustoimet, hunnut, jotka naisia peittävät, vankilat, joissa näitä säilytetään, eunukkien valpas vartiointi näyttävät heistä sopivammilta tämän sukupuolen yritteliäisyyden kiihottamiseen kuin sen masentamiseen. Täällä taipuvat aviomiehet nurkumatta kohtaloonsa ja pitävät uskottomuutta väistämättömän tähden kolhauksena. Aviomiestä, joka haluaisi yksinään omistaa vaimonsa, pidettäisiin yleisen ilon häiritsijänä ja vähämielisenä, joka tahtoisi nauttia auringonvalosta jättämällä siitä osattomiksi kaikki muut ihmiset.
Täällä on aviomies, joka rakastaa vaimoansa, otus, jolla ei ole kylliksi ansioita kohdistaakseen itseensä jonkun toisen vaimon rakkautta; joka käyttää väärin lain suomaa pakkoa korvatakseen puuttuvaa viehätysvoimaansa; joka turvautuu kaikkiin etuihinsa kokonaisen seurapiirin vahingoksi; joka anastaa itselleen sellaista, mikä on hänelle annettu vain pantiksi, ja joka tekee kaiken voitavansa kumotakseen sen hiljaisen sopimuksen, mikä muodostaa niin yhden kuin toisenkin sukupuolen onnen. Nimitystä "kauniin naisen mies", jota perin huolellisesti salataan Aasiassa, kannetaan täällä täysin tyynesti. Täällähän tietää jokainen saavansa puolestaan tehdä hyökkäyksiä mille suunnalle tahansa. Ruhtinas, joka on menettänyt yhden kaupungin, valloittaa lohdutuksekseen toisen: silloin kun turkkilainen anasti meiltä Bagdadin, emmekö me riistäneet Mogulilta Kandaharin linnoitusta?
Miestä, joka yleensä sietää vaimonsa uskottomuutta, ei suinkaan moitita. Päinvastoin ylistetään hänen maltillisuuttaan. Vain muutamat erikoistapaukset ovat häpeällisiä.
Tätä ei ole kuitenkaan niin käsitettävä, etteikö täällä olisi myös hyveellisiä naisia. Voidaanpa sanoa heitä pidettävän arvossakin. Opastajani näyttikin heidät minulle aina. Mutta he olivat kaikki niin rumia, että täytyy olla pyhimys ollakseen vihaamatta hyvettä.
Kaiken sen jälkeen, mitä olen Sinulle kertonut tämän maan tavoista, on Sinun helppo huomata, etteivät ranskalaiset juuri isosti välitä uskollisuudesta. Heidän nähdäkseen on yhtä naurettavaa vannoa naiselle rakastavansa häntä aina kuin luvata aina voivansa hyvin tai olevansa aina onnellinen. Kun he lupaavat rakastaa jotakin naista aina, edellyttävät he, että tämä nainenkin lupaa puolestaan olla aina rakastettava. Ellei hän täytä lupaustaan, eivät hekään katso olevansa sidottuja sanaansa.