Pariisissa, 7 p. Zilkadeh-kuuta v. 1714.
56. kirje.
Usbek kirjoittaa Ibbenille Smyrnaan.
Euroopassa pelataan paljon, ja pelaaminen onkin muodostunut oikeaksi ammatiksi. Pelaajan nimi korvaa syntyperää, omaisuutta, rehellisyyttä, ja se nostaa jokaisen, jolla se on, kunnon ihmisten joukkoon ilman muuta, vaikka joka ikinen tietääkin varmaan hyvin usein erehtyneensä niin arvostellessaan. Mutta kuin yhteisestä sopimuksesta ovat kaikki siinä suhteessa parantumattomia.
Varsinkin naiset harrastavat täällä peliä. On kyllä totta, että he antautuvat siihen nuoruudessaan etupäässä vain auttaakseen erästä toista heille rakkaampaa intohimoa. Mutta sitä mukaa kuin he vanhenevat, näyttää heidän peli-intonsa elpyvän uuteen eloon, ja sen intohimon asiana onkin sitten täyttää muiden intohimojen jättämä tyhjyys.
Heidän pyrintönään on aviomiesten syökseminen taloudelliseen perikatoon. Ja siinä onnistuakseen heillä on omat keinonsa kaikkina ikäkausinaan, varhaisimmasta nuoruudesta raihnaisimpaan vanhuuteen asti: puvut ja vaunut alkavat sekasorron, keimailu lisää sitä ja peli saattaa sen huippuunsa.
Usein olen nähnyt yhdeksän, kymmenen naista tai oikeammin yhdeksän, kymmenen vuosisataa kokoontuneina pöydän ympärille. Minä olen nähnyt heidän toiveensa, heidän pelkonsa, heidän riemunsa ja varsinkin heidän raivonsa: olisitpa silloin luullut, ettei heillä tulisi olemaan enää rauhoittumisen aikaa, vaan että elämä olisi pakeneva heistä ennen heidän epätoivoaan. Sinä olisit epäillyt, suorittivatko he maksunsa velkojilleen vaiko perillisilleen.
Pyhä Profeettamme näyttää etupäässä pyrkineen pidättämään meitä kaikesta, mikä saattaa hämmentää järkeä. Hän on kieltänyt meiltä viinin juomisen, koska se hautaa järjen sumuihinsa. Hän on erikoisella määräyksellä evännyt meiltä uhkapelit. Ja milloin hänen on ollut mahdotonta poistaa intohimojen syytä, on hän kuitenkin koettanut lieventää niitä. Rakkaus ei meidän keskuudessamme tuota sekasortoa eikä kiihkoa. Se on riutuva intohimo, joka jättää sielumme rauhaan. Vaimojen monilukuisuus pelastaa meidät heidän vallastaan ja vaimentaa halujemme villin voiman.
Pariisissa, 18 p. Zilhageh-kuuta v. 1714.
57. kirje.