Sillä minä en voi olla samaa mieltä kuin ne äidit, jotka sulkevat tyttärensä vaimolaan vasta sitten kun he aikovat valita näille puolison, jotka pikemminkin tuomitsevat tyttärensä vaimolaan kuin heidät sen oloihin pyhittävät, ja pakottavat heidät näin väkivalloin omaksumaan elämäntavan, mihin heidän olisi tullut nämä hellästi innostuttaa. Onko sitten odotettava kaikkea järjen voimalta, eikä mitään tottumuksen lempeydeltä?
Turhaan puhutaan meille siitä alistuneesta asemasta, minkä luonto on meille määrännyt: ei riitä vain saada meidät ymmärtämään, meitä täytyy myös harjoittaa siihen, niin että se tukee meitä sinä kohtalokkaana aikana, jolloin intohimot heräävät ja yllyttävät meitä riippumattomuuteen.
Ellei meitä sitoisi teihin muu kuin velvollisuus, saattaisimme joskus unohtaa sen. Ellei meitä innostuttaisi siihen muu kuin luonnollinen taipumus, voisi ehkä toinen voimakkaampi taipumus sitä heikontaa. Mutta sitten kun lait ovat antaneet meidät yhdelle ainoalle miehelle, ovat ne riistäneet meidät kaikilta muilta ja siirtäneet meidät niin kauas heistä kuin jos olisimme sadantuhannen peninkulman päässä.
Luonto, joka aina pitää niin hyvää huolta miehistä, ei ole rajoittunut antamaan heille haluja. Se on suonut niitä meillekin ja se on tehnyt meistä heidän autuutensa kiihtyviä välikappaleita. Se on sytyttänyt meihin intohimojen tulen hankkiakseen heille tilaisuuden elää rauhallisina. Jos he milloin menettävät tunteettomuutensa, on se määrännyt meidät palauttamaan heidät siihen jälleen, meidän saamatta milloinkaan nauttia siitä onnellisesta tilasta, mihin me heidät toimitamme.
Älä kuitenkaan kuvittele, Usbek, että Sinun asemasi olisi onnellisempi kuin minun. Minulla on ollut täällä tuhansia nautintoja, joista Sinä et tiedä mitään. Mielikuvitukseni on tehnyt lakkaamatta työtä selvittääkseen minulle niiden oikean arvon. Minä olen elänyt, mutta Sinä olet vain kaihonnut.
Siinä vankilassakin, missä Sinä minua pidät, minä olen Sinua vapaampi. Mitä enemmän Sinä lisäät vartiointini valppautta, sitä enemmän nautin Sinun levottomuudestasi. Ja Sinun epäluulosi, Sinun mustasukkaisuutesi, Sinun huolesi ovat kaikki Sinun riippuvaisuutesi merkkejä.
Jatka vain, rakas Usbek. Ympäröi minut vartijoilla öin ja päivin, äläkä luota tavallisiin varovaisuustoimiin. Lisää minun onneani tekemällä oma onnesi varmaksi ja tiedä, etten minä pelkää mitään muuta kuin Sinun välinpitämättömyyttäsi.
Ispahanin palatsissa, 2 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1714.
63. kirje.
Rica kirjoittaa Usbekille ———:een.