Luulenpa Sinun aikovan viettää koko elämäsi maalla. Alussa menetin Sinut näkyvistäni vain pariksi kolmeksi päiväksi. Nyt on jo kulunut kaksi viikkoa, enkä minä ole nähnyt Sinua vilahdukseltakaan! Tottahan onkin, että Sinä oleskelet viehättävässä talossa, että Sinulla on siellä sopivaa seuraa ja että Sinä saat siellä haastella ja järkeillä mielin määrin: eipä muuta tarvitakaan, kun Sinä jo unohdat koko maailman.
Mitä minuun tulee, kulkee minun elämäni kutakuinkin samanlaista uraa kuin Sinä olet nähnyt sen kulkevan. Seurustelen ahkerasti suuressa maailmassa ja koetan oppia sitä tuntemaan. Hengestäni katoaa vähitellen kaikki, mikä siinä muistuttaa aasialaisuutta, ja se taipuu vaivatta eurooppalaisiin tapoihin. Minä en enää kovin hämmästy nähdessäni samassa talossa viisi, kuusi naista viiden, kuuden miehen seurana, enkä pidä sitä kovinkaan hulluna keksintönä.
Voinpa väittää tulleeni tuntemaan naiset vasta tänne saavuttuani. Olen saanut heistä enemmän selkoa täällä yhdessä kuukaudessa kuin olisin saanut kolmessakymmenessä vuodessa vaimolan seinien sisäpuolella.
Meidän keskuudessamme luonteet ovat kaikki samanlaisia, koska ne ovat väkisin taivutettuja: ihmisiä ei nähdä sellaisina kuin he ovat, vaan sellaisina kuin heidät pakotetaan olemaan. Tässä sydämen ja hengen orjuudessa kuullaan puhuvan vain pelon, jolla on ainoastaan yksi kieli, eikä luonnon, joka ilmaiseiksen hyvin erilaisin tavoin, joka esiintyy perin moninaisin muodoin.
Teeskentely, meidän keskuudessamme hyvin paljon käytetty ja tarpeellinen taito, on täällä tuntematon. Kaikesta puhutaan, kaikki nähdään, kaikki kuullaan. Sydän paljastetaan kasvojen lailla. Tavoissa, hyveessä, paheessakin ilmenee aina jonkinlaista välittömyyttä.
Naisten miellyttämiseksi tarvitaan erästä kykyä, erilaista kuin se kyky, joka miellyttää heitä vielä enemmän: se on eräänlaista henkistä leikittelyä, joka huvittaa heitä sikäli kuin se näyttää lupaavan heille joka hetki sellaista, mikä voidaan toteuttaa vain liiankin pitkin väliajoin.
Tämä leikittely, joka luonnostaan kyllä sopii pukuhuoneeseen, näyttää lopulta muovanneen koko kansakunnan yleisluonteen. Leikitellään valtioneuvostossa. Leikitellään sotajoukon etunenässä. Leikitellään vieraiden lähettiläiden kanssa. Erilaiset ammatit näyttävät naurettavilta vain sikäli kuin niitä harjoitetaan vakavasti: lääkäri ei olisi enää naurettava, jos hänen pukunsa olisi vähemmän synkkä ja jos hän tappaisi potilaansa piloja puhellen.
Pariisissa, 10 p. ensimmäistä Rebiab-kuuta v. 1714.
64. kirje.
Mustien eunukkien päällikkö kirjoittaa Usbekille Pariisiin.