Yhtä kainona tulee toinen sanomaan olevansa kyllästynyt kantamaan aviovaimon nimeä, koska hän ei kuitenkaan siitä mitään hyödy: hän paljastaa hääyön peitetyt salaisuudet. Hän vaatii, että hänet on jätettävä kaikkein taitavimpien asiantuntijain katseltavaksi ja että oikeuden päätöksen on asetettava hänet jälleen kaikkiin neitsyyden oikeuksiin. Onpa sellaisiakin, jotka rohkenevat heittää miehilleen taisteluhaasteen ja vaatia heitä yleisön nähden suorittamaan ottelun, jonka todistajat tekevät ainakin hyvin vaikeaksi: yhtä häpäisevä koe vaimolle, joka sen kestää, kuin miehelle, joka siinä joutuu tappiolle.

Suunnaton joukko ryöstettyjä tai vieteltyjä neitoja kuvailee miehiä paljon pahemmiksi kuin he ovatkaan. Rakkaus kaikuu kautta koko tämän käräjäsalin: siellä kuulee puhuttavan vain raivostuneista isistä, petetyistä tyttäristä, uskottomista rakastajista ja huolestuneista aviomiehistä.

Siellä noudatetun lain mukaan katsotaan jokaisen avioliiton aikana syntyneen lapsen kuuluvan miehelle. Tällä saattaa olla hyvät syynsä ollakseen sitä uskomatta: laki uskoo sen hänen puolestaan ja vapauttaa hänet tutkimuksista ja epäilyksistä.

Tässä tuomioistuimessa lasketaan äänet enemmistön mukaan. Mutta kokemus on opettanut, että olisi parempi laskea ne vähemmistön mukaan. Ja sehän onkin varsin luonnollista, sillä onhan oikeutta rakastavia henkiä hyvin vähän, kun taas koko maailma myöntää, että vääryyteen taipuvia on suunnattoman paljon.

Pariisissa, 1 p. toista Gemmadi-kuuta v. 1715.

88. kirje.

Rica kirjoittaa ———:lle.

Ihmistä sanotaan seuraa rakastavaksi eläimeksi. Jos niin on laita, näyttää ranskalainen minusta olevan enemmän ihminen kuin kukaan muu, ihminen sanan täydessä merkityksessä, sillä hän tuntuu olevan luotu yksinomaan seuraa varten.

Mutta minä olen huomannut heidän joukossaan henkilöitä, jotka eivät ainoastaan rakasta seuraa, vaan jotka itse muodostavat yleismaailmallisen seuran. Heitä riittää joka soppeen ja pieleen ja he kansoittavat silmänräpäyksessä kaupungin joka taholta: sata tämäntapaista ihmistä saa aikaan suuremman vilinän kuin kaksituhatta muuta kansalaista, ja he voisivat muukalaisten silmissä korjata ruton ja nälän pahimmatkin hävitykset, Kouluissa kysytään, voiko kappale olla yhtaikaa useammassa eri paikassa: he ovat todistuksena siitä, mitä filosofit epäilevät.

Heillä on aina kiire, koska heillä on tärkeänä tehtävänä kysyä kaikilta, jotka he tapaavat, minne nämä menevät ja mistä he tulevat.