— Mitä? Te pidätte siis koko kummittelua ainoastaan petoksena? Ja mistä syystä?
— En petoksena sanan täydessä merkityksessä — enempää kuin sitäkään, jos voisin, esimerkiksi syvään uneen vaipuneena, josta ette minua voisi herättää, vastata kysymyksiin selvyydellä, joka hereillä ollessani olisi minulle mahdotonta. Jos voisin sanoa teille, paljonko rahaa on kukkarossanne, tai lukea ajatuksenne, niin en pitäisi sitä petoksena enempää kuin yliluonnollisenakaan. Olen silloin tietämättäni eläinmagnetismin vaikutuksen alaisena, jota joku kaukana oleva, minulle ennen tuntematon henkilö, minua kohtaan suuntaa. Löytynee kai eläinsähkölle sukua oleva, jopa voimakkaampikin voima; — ennen muinoin sitä sanottiin magiaksi, salaisvoimaksi tai -opiksi. Mahdollisesti sellainen voima on myös vainajissa, nimittäin niin, että sen vaikutus ulottuu ainoastaan joihinkin määrättyihin ajatuksiin ja muistoihin, eikä siihen osaan, jota oikeastaan sanomme "sieluksi", sillä se on kuoleman jälkeen kaikesta maallisesta irti. Se voima ulottunee, kuten sanottu ainoastaan siihen osaan, joka on maallinen ja synnillinen, ja siten aistiemme käsitettävissä. Tämä on kuitenkin vanhentunut teoria, jota en voi arvostella. Sittenkään en mitenkään usko niitä voimia, jotka tässä toimivat, yliluonnollisiksi. Sallitteko minun esimerkillä selittää teille, mitä tarkoitan. Paracelsus pitää seuraavaa koetta helppona ja myöhemmät kirjailijat uskovat siihen myöskin. Kukka kuolee, te poltatte sen. Olkoon kukka millainen tahansa, tuhkana ei sitä miksikään tunne. Kuitenkin voi kemiallisen prosessin avulla kukan tuhkasta saada värispektrumin, joka hyvin muistuttaa tuota elävää kukkaa. Samoinhan voi olla elävien ihmistenkin laita. Sielu on poissa, kuten tuoksu, kukan sielu. Kuitenkin voi synnyttää väri-ilmiön, jota taikauskoiset voivat pitää poismenneen sieluna. Se ei ole muuta kuin kuolleen ruumiin kuva. Siten on myös selvitettävissä se, että kaikkein parhaistakin kummitusjutuista aina säännöllisesti puuttuu — kaikki sielullinen, ylevä henki. Kummitukset esiintyvät enimmiten vähäpätöisten tai aivan olemattomien syiden vuoksi, puhuvat harvoin ja silloinkin tuskin mitään, joka kohoaisi jokapäiväisten ajatusten tasoa ylemmäs. Amerikalaisilla spiritisteillä on kokonaisia nidoksia suorasanaista ja runomittaista kirjallisuutta, joka muka olisi suurten kuolleiden kuten Shakespeare'n, Baco'n, ja luoja tiesi keiden sanelemaa. Vaikka tarkastelisimme parhaita tällaisia vainajien ilmoituksia, eivät ne ole hituistakaan parempia, kuin mitä tavallisin lahjakas kasvatuksen saanut kuolevainen voi kuvitella. Ne ovat paljoa huonompia kuin mitä Baco, Shakespeare ja Plato sanoivat ja kirjoittivat elossa ollessaan. Silmiinpistävää on myös, etteivät ne sisällä ainoatakaan uutta ajatusta.
— Minä puolestani pidän kaikkia näitä ilmiöitä ainoastaan ajatuksina, jotka jollain tuntemattomalla tavalla kulkevat kuolevaisen aivoista toiseen. Olkoonpa, että pöydät itsestään liikkuisivat, pirulliset haamut näyttäytyisivät salaperäisen sädekehän ympäröiminä tai ruumiittomat kädet sukeltaisivat esiin ja tarttuisivat kiinni näkyviin esineihin, tai että joku hämärä, outo, kuten minä näin, saisi veremme jähmettymään. Uskon varmasti, että kaikki ainoastaan olisi vierasten aivojen "sähkölankojen" kautta tapahtunutta vaikutusta aivoihini. Löytyy luonnollisia sähkövoimasia ruumiita ja nämä voivat aikaansaada magneettisia ihmeitä; toisissa on taas jonkunmoista luonnollista fluidumia, sähköä, jos niin tahdotte, ja nekin voivat tehdä sähköihmeitä. Molemmat eroavat "normaali"-tieteestä ja ovat sille aivan tarkoituksettomia, tuloksettomia ja arvottomia. Ne eivät vie mihinkään korkeaan päämäärään, ja sentähden ei maailma niistä välitä eikä todellinen tiede ole tätä voimaa ihmisessä viljellyt. Uskon varmasti, että kaikella, mitä kuulin ja näin, on lihasta ja verestä oleva olento, kuten minäkin, kaukaisena aikaansaajana ja täydellisesti tietämättömänä seurauksista. Luulen, että tästä syystä ei kaksi henkilöä, kuten kerroitte, ole samaa kokenut. Jos koko kummittelu johtuisi tavallisesta petoksesta, olisi koneisto niin järjestetty, että vain pienet poikkeukset tavallisesta olisivat mahdollisia. Jos ne olisivat yliluonnollisia, luojan sallimuksella toimivia voimia, olisi niillä varmasti joku päämäärä. Nämä ilmiöt eivät kuulu kumpaankaan luokkaan. Päinvastoin olen vakuutettu siitä, että ne lähtevät aivoista, jotka ovat kaukana meistä, ja että nämä aivot eivät tarkoituksella aiheuta sitä, mitä tapahtuu, vaan että nämä tapahtumat vain kuvastavat niiden harhailevia kirjavia, vähän vaihtelevia puolinaisia ajatuksia. Lyhyesti, se mitä on tapahtunut, ei ole ollut mitään muuta kuin tuollaisten aivojen todellistuneita unia, aivojen, jotka todella voivat osittain ruumiillistua. Näillä aivoilla lienee suunnaton voima, niin että se voi panna liikkeelle pahansuopia ja hävittäviä välikappaleita, sillä sellainen voima oli selvästi koirani tappanut. Todennäköisesti olisi se tappanut minutkin, jos olisin joutunut samallaisen pelon valtaan kuin koira, elleivät järkeni ja henkiset voimani olisi antaneet minulle vastustusvoimaa.
— Sekö on tappanut koiranne? Sehän on kauheata!
— Todellakin, on hyvin outoa, ettei mitään eläimiä koskaan ole saatu viihtymään tässä talossa, ei edes kissaakaan; ei ole siellä näkynyt rottia eikä hiiriäkään. Eläimet varmaan tuntevat vaistollaan heille kuolettavien voimien vaikutusta. Tässä kohden on ihmisen ymmärrys vähemmän luotettava. Mutta kylliksi tästä. Ymmärrättekö teoriani?
— Kyllä, ainakin osapuilleen, ja hyväksyn mielelläni minkä hyvänsä järkevään päin olevan selityksen mieluummin kuin uskon tässä haamujen ja tonttujen peliään pitävän — sillä nehän kuuluvat lastenkamariin. Mutta mitä ihmeessä teen minä talolle?
— Sanon teille, miten teidän on tähän asiaan ryhtyminen. Se otaksuma että tuo pieni kalustamaton huone makuuhuoneen vieressä on koko kummittelun lähtöpaikka, näyttää minusta epäämättömän varmalta. Aivan tosissani annan siis teille sen neuvon, että revitte muurit ja hävitätte koko huoneen. Huomasin nimittäin, että se on rakennettu muista huoneista ulkonevasti erikseen takapihalle ja että sen siis taloa vahingoittamatta voi hävittää.
— Luuletteko todellakin, että jos sen tekisin, nuo sähkövirrat sillä häviäisivät?
— Koettakaa. Olen niin varmasti vakuutettu siitä, etten erehdy, että mielihyvällä otan osalleni puolet kustannuksista, eritoten jos vielä uskotte minulle työn johdon.
— Se ei tule kysymykseenkään, kustannukset maksan itse, kaikesta tulette saamaan tarkat tiedot.