Kun hän oli astunut sievään, järjestettyyn huoneeseen, oli hämmästys hänet niin vallannut, ettei hän voinut muuta kuin ihmetellä nähdessään miehensä suuren toimintataidon todisteet. Mutta se antoi myöskin hänelle varmuutta, siitä, ettei sir Percy ainoastaan ollut puettu pintapuolisen tyhjyyden, turhamaisten tapojen ja narrimaisten puheiden naamioon, vaan että hän myös näytteli tahallista ja harkittua osaa.
Marguerite yhä vain ihmetteli. Mitä varten hän viitsi vaivautua niin paljon? Miksi hän — joka oli niin silmiinpistävän väkevä ja totinen mies — halusi esiintyä muitten silmissä typeränä narrina.
Ehkä hän tahtoi salata rakkauttaan vaimoltaan, joka halveksi häntä — — mutta sen tarkoituksenhan olisi voinut saavuttaa vähemmilläkin uhrauksilla ja vähemmällä vaivalla kuin alituisesti luonnotonta osaa näyttelemällä.
Marguerite katseli ympärilleen hapuilevasti: hän oli hyvin hämmästynyt ja hänet valtasi kauhu, jonka omituinen, selittämätön salaperäisyys oli herättänyt. Hän kävi hyvin levottomaksi, ja vilu karmi hänen pintaansa juhlallisessa synkässä huoneessa. Mitään muita kuvia ei ollut seinällä kuin kaunis Boucherin maalaus sekä pari karttaa, toinen kuvaten pohjois-Ranskan rannikkoa ja toinen Pariisin ympäristöä. Mihinkähän sir Percy niitä tarvitsi, mietti hän kummastellen.
Päätä alkoi kivistää, ja Marguerite halusi pois merkillisestä Siniparran huoneesta, jonka tarkoitusta hän ei käsittänyt. Hän ei tahtonut ilmaista Frankille olevansa siellä, ja vielä kerran katsahtaen ympärilleen kääntyi hän oveen päin. Silloin hänen jalkansa sattui pieneen esineeseen, joka luultavasti oli ollut matolla lähellä pulpettia ja joka kierien lennähti huoneen toiselle puolelle.
Marguerite kumartui sitä ottamaan. Se oli kultasormus, jonka kantaan oli kaiverrettu pieni merkki.
Marguerite käänteli sitä sormissaan ja tarkasteli kaiverrusta, Siinä oli pieni tähtimäinen kukkanen, jonka merkin hän oli kahdesti ennen nähnyt: oopperassa ja lordi Grenvillen tanssiaisissa.
XIX LUKU
Tulipunainen neilikka.
Millä hetkellä omituinen epäily, hiipi Margueriten mieleen, sitä hän ei olisi itsekään voinut jälkeenpäin sanoa. Kovasti puristaen sormusta kädessään juoksi hän huoneesta rappuja alas puutarhaan, missä hän erillään muista vain kukkasten, joen ja lintujen seurassa katseli sormusta ja yhä tarkemmin tutki siihen kaiverrettua merkkiä.