Veri tuntui jähmettyvän hänen suonissaan. Levottomimmatkaan hetket Englannissa eivät olleet hänelle niin täydellisesti valaisseet vaaraa, joka hänen miestänsä uhkasi. Chauvelin oli vannonut kuljettavansa Tulipunaisen neilikan giljotiinille, ja sillä hetkellä uskalias suunnittelija, jota salaperäisyys oli kauan suojellut, oli ilmaissut itsensä katkerimmalle ja armottomimmalle viholliselleen.
Chauvelin — ryövättyään lordi Tonyn ja sir Andrew Ffoulkesin »Kalastajalepolassa» oli saanut käsiinsä kaikki viimeisen retken suunnitelmat. Armand S:t Justin, kreivi de Tournayn ja muiden rojalistipakolaisten oli tavattava Tulipunainen neilikka — tahi oikeammin kaksi hänen lähettilästään, niinkuin alkujaan oli sovittu — sinä päivänä, lokakuun toisena, liittolaisille tutussa paikassa, joka luultavasti oli ukko Blanchard’in tölli.
Armand'in ja Tulipunaisen neilikan keskinäinen suhde oli yhtä tuntematon ranskalaisille kuin Armand'in luopuminen hirmuhallituksen raa'asta politiikastakin. Hän oli lähtenyt Englannista noin viikko sitten mukanaan tarpeelliset ohjeet, joiden avulla aikoi, kohdata muut pakolaiset ja kuljettaa heidät turvapaikkaan.
Kaiken sen oli Marguerite käsittänyt alunpitäen ja sir Andrew oli vahvistanut häntä niissä arveluissa. Hän tiesi myöskin, että sir Percyn huomattua Chauvelinin varastaneen suunnitelmat ja ohjeet hänen apulaisiltaan oli enää liian myöhäistä lähettää sanaa Armand'ille tai toimittaa uusia ohjeita pakolaisille.
Välttämättömyyden pakosta he varmaankin saapuvat määräpaikkaan tietämättä miten suuri vaara odottaa heidän urheata pelastajaansa.
Blakeney, joka tapansa mukaisesti oli suunnitellut ja järjestänyt koko retken, ei suinkaan salli nuorien toveriensa joutua vangitsemisen vaaraan. Senpätähden hän oli lähettänytkin heille kirjeen lordi Grenvillen tanssiaisiin — »Lähden itse huomenna — yksin.»
Kun verivihollinen oli saanut tietää kuka liiton johtaja oli, ruvettiin varmastikin kaikkia sir Percyn liikkeitä vainuamaan heti hänen Ranskassa maihin noustuaan. Chauvelinin kätyrit pääsevät hänen jäljilleen seuraten häntä aina salaperäiselle töllille saakka, jossa pakolaiset odottelevat häntä ja jossa pyydys laukeaa sulkien sekä hänet että heidät sisäänsä.
Oli vain tunti aikaa — Marguerite ja sir Andrew olivat päässeet lähtemään tuntia ennen kuin Chauvelin — varoittaa Percyä uhkaavasta vaarasta ja saada hänet luopumaan rohkean houkkamaisesta retkestään, joka vain oli päättyvä hänen omaksi turmiokseen.
Mutta oli kuitenkin tunti.
»Chauvelin tietää tämän majapaikan varastamistaan papereista», sanoi sir Andrew vakavasti, »ja maihin päästyään tulee suoraan tänne.»