Ennen kaikkea hän halusi saada avuttomana käsiinsä ovelan vihollisen, joka niin kauan oli eksyttänyt häntä. Tahtoi katsella häntä ivallisesti toivoen saavansa nauttia hänen alentumisestaan; halusi määrätä hänelle siveellistä ja henkistä kidutusta, jota vain verivihollinen yksin voi keksiä. Jalo kotka vangittuna ja siivet leikattuina oli tuomittu kestämään rotan nakerrusta. Ja hän, miestään rakastava puoliso, oli saattanut Percyn ansaan eikä voinut tehdä mitään hänen auttamisekseen.
Hän toivoi vain saavansa kuolla hänen rinnallaan ja odotteli hetkeä, jolloin sai tunnustaa, rakkautensa — kokonaisen, todellisen ja tulisen — olevan hänelle täydellisesti pyhitetyn.
Chauvelin istui lähellä pöytää. Hän oli ottanut hatun päästään, ja Marguerite saattoi nähdä hänen laihat piirteensä ja terävän leuan, kun vihollinen kumartui niukkaa illallistaan syömään. Hän näytti olevan tyytyväinen odotellessaan rauhallisin mielin tapahtumain kulkua; näyttipä nauttivankin Brogard'in tarjoamasta mauttomasta ateriasta. Marguerite kummasteli sitä, että niin paljon lähimmäisvihaa saattoi sentään piillä ihmispovessa.
Siinä Chauveliniä tarkastellessaan kuuli hän äkkiä äänen, joka aivan jähmetytti hänen sydämensä. Sen tarkoituksena ei ollut kuitenkaan kauhistuttaa ketään, sillä se oli vain reipas ilonilmaus, raikas ääni, joka riemuissaan lauloi kansallishymniä: »God save the King!» [Jumala suojelkoon kuningasta!]
XXV LUKU
Kotka ja kettu.
Marguerite lakkasi melkein hengittämästä; hän tunsi elämänsä pysähtyvän hetkeksi kuunnellessaan ääntä ja hymniä. Laulajan hän tunsi miehekseen. Chauvelin oli sen myöskin kuullut, sillä hän silmäili ovea, sieppasi leveälierisen hattunsa ja painoi sen päähänsä.
Ääni läheni. Hetkeksi Margueriten valtasi hurja halu hypähtää portaille ja siitä huoneen poikki pysähdyttääkseen laulun mistä hinnasta tahansa ja pyytääkseen iloisen laulajan pakenemaan henkensä kaupalla, ennenkuin oli myöhäistä. Hän hallitsi kumminkin ajoissa ajattelemattomuutensa. Chauvelin saattoi pysähdyttää hänet ennen hänen ovelle saapumistaan, ja päälle päätteeksi ei hän tiennyt, oliko Chauvelinillä sotamiehiä saatavissa. Hänen kiihkeä tekonsa saattoi kumminkin tuottaa turmiota miehelle, jonka hän henkensä kaupalla halusi pelastaa.
»Long to reign over us,
God save the King!»
[Kauan hallitakseen meitä.
Jumala siunatkoon kuningasta!]