»Olen tosiaankin iloinen tavatessani teidät, sir Percy. Annattehan anteeksi — hm — luulin teidän olevan kanaalin toisella puolella. Äkillinen yllätys oli melkein tukehduttaa minut.»
»Kas niin!» lausui sir Percy hyväntahtoisesti irvistellen, »sehän aivan, vai kuinka — hm — herra — hm — Chaubertin?»
»Anteeksi — Chauvelin.»
»Pyydän anteeksi — tuhansin kerroin. Niin — tietysti Chauvelin. — — Hm — — en osaa koskaan lausua muukalaisia nimiä. — —»
Sir Percy nieli lientä tyynin mielin nauraen hyväntahtoisen iloisesti aivankuin olisi vartavasten tullut tuota pikaa Calais'hen nauttimaan siivottoman ravintolan ruokia verivihollisensa seurassa.
Mutta älykäs mies, joka oli suunnitellut ja toteuttanut niin monta rohkeata juonta, oli kyllin kaukonäköinen antautuakseen tarpeettomasta vaaraan Päälle päätteeksi urkkijoita voi olla väijyksissä; ravintoloitsijakin saattoi olla Chauvelinin lahjoma. Sana Chauvelinin huulilla voi kutsua parikymmentä miestä Blakeneyn ympärille, ja hänet saatettiin pidättää ja saattaa satimeen, ennenkuin hän pääsi auttamaan tahi ainakin varoittamaan pakolaisia Siihen leikkiin hän ei uskaltanut käydä; sillä hänen tarkoituksensa oli muiden auttaminen, heidän pelastamisensa; sillä hän oli sen luvannut ja sanansa hän tahtoi pitää. Syödessään ja jutellessaan hän mietti ja suunnitteli, jotavastoin huolestunut naisraukka lavitsalla ponnisteli ajatuksiaan tuumien mitä tehdä ja tuskallisesti ikävöiden halusi kiiruhtaa alas miehensä luokse, mutta ei kuitenkaan uskaltanut edes liikahtaakaa peläten häiritsevänsä hänen suunnitelmiaan.
»En ole ennen tiennyt», lausui Blakeney iloisen tyynesti, »että te — — hm — — kuulutte pyhään säätyyn.»
»Minä — — h—hm — —» änkytti Chauvelin. Vastustajansa tyyni hävyttömyys oli nähtävästi saanut hänet aivan suunniltaan.
»No niin! Olisin tuntenut teidät missä tahansa», jatkoi sir Percy rauhallisesti kaataessaan toista lasillista viiniä itselleen, »vaikka tekotukka ja hattu tekevätkin teidät hieman toisennäköiseksi.»
»Niinkö arvelette?»