Chauvelin kuunteli niin tarkkaavasi lähestyviä askelia, ettei huomannut kekseliään vastustajansa kepposia. Hän kyyristäytyi koettaen näyttää välinpitämättömältä keskellä aavistamaansa voittoa.
»En», vastasi hän heti, »mitä sanoittekaan, sir Percy—?»
»Sanoin», lausui Blakeney mennen Chauvelinin luokse valkean ääreen, »että juutalainen Piccadillyn varrella möi minulle parempaa nuuskaa kuin milloinkaan ennen olen ostanut. Saanko kunnian, herra pastori?»
Hän seisoi aivan lähellä Chauveliniä huolettoman kiltillä tavallaan ojentaen rasiaansa veriviholliselleen.
Chauvelin, joka oli nähnyt monta konnankoukkua elämässään, niinkuin hän kerran kertoi Margueritelle, ei ollut voinut uneksiakaan tällaista. Korvan tarkatessa lähestyviä askelia, silmän vahtiessa ovea, josta Desgas miehineen oli pian ilmestyvä, ei hänellä ollut vähintäkään aavistusta kepposesta, joka oli tekeillä, sillä häpeämättömän englantilaisen reipas käytös tuuditti hänet petolliseen varmuuteen.
Hän otti hyppysellisen nuuskaa.
Ainoastaan sillä, jonka sattuma on saattanut vetäisemään nenäänsä pippuria, voi olla vähäinen aavistus siitä toivottomasta tilasta, johon pippurin nuuskaaminen vie.
Chauvelin luuli päänsä halkeavan. Aivastus toisensa perästä oli hänet tukehduttaa; hän oli sokea, kuuro ja mykkä siinä tuokiossa, ja samassa Blakeney äänettömästi, vähintäkään kiirehtimättä otti hattunsa, taskustaan rahaa, jonka hän jätti pöydälle, ja astui ryhdikkäästi ja rauhallisesti huoneesta.
XXVI LUKU
Juutalainen.