Juutalaisen silmät säkenöivät katsellessaan Chauvelinin kädessä kilisevää kultaa.
»Teidän ylhäisyytenne, ainakin viisi», vastasi hän nöyrästi.
»Arveletteko olevan kylliksi arvoisan kielenne valloilleen päästämiseksi?»
»Mitä teidän ylhäisyytenne tahtoisi tietää?»
»Voitteko viedä minut hevosellanne pitkän ystäväni olinpaikoille, jonne
Reuben Goldstein on hänet kyydinnyt.»
»Hevoseni ja rattaani ovat teidän ylhäisyytenne käytettävissä minne ikänä vain haluatte mennä.»
»Ukko Blanchard’in töllillekinkö?»
»Teidän ylhäisyytenne arvasi oikein», sanoi juutalainen hämmästyksissään.
»Tunnetteko siis paikan?»
»Tunnen, teidän ylhäisyytenne.»