»Mitä tietä sinne mennään?»
»S:t Martinin tietä, teidän ylhäisyytenne, siitä kääntyy kallioille johtava polku.»
»Tunnetteko tien?» kertasi Chauvelin komentavasti.
»Teidän ylhäisyytenne, jokikisen kiven, jokikisen korren», vastasi juutalainen nöyrällä tavallaan.
Sen pitemmittä puheitta Chauvelin heitti kultarahat yksitellen juutalaisen jalkoihin, joka ryömien haki niitä lattialta. Yksi raha vieri tarjoilupöydän alle, joten juutalaisella oli suuri vaiva päästä siihen käsiksi. Äänettömänä Chauvelin katseli, miten vanha mies kömpien lattialla etsi kultapalasta.
Juutalaisen noustua hän sanoi:
»Kuinka pian saatte hevosenne valjaisiin?»
»Teidän ylhäisyytenne, se on jo valmis.»
»Missä?»
»Noin kymmenen metrin päässä täältä. Suvaitsisiko teidän ylhäisyytenne nähdä sen?»