»Sitä en halua. Kuinka kauaksi voitte kyyditä minut hevosellanne?»
»Teidän ylhäisyytenne, aina ukko Blanchard'in töllille asti ja kauemmaksi kuin Reuben vie ystävänne konillaan. Aivan varmasti me saavutamme pitkän muukalaisen ja kavalan Reubenin hevosineen ja rattaineen noin kuuden mailin päässä täältä keskellä tietä avuttomina.»
»Kuinka kaukana on lähin kylä?»
»Miqueloniin, lähimpään kylään, on lähes kuusi mailia ja sinne englantilainenkin suuntasi tiensä.»
»Siellä hän saa vaihtaa hevosia, jos jatkaa matkaansa.»
»Saapa tietystikin — jos hän vain on päässyt niin kauaksi.»
»Saisitteko te?»
»Haluaisiko teidän ylhäisyytenne koettaa», sanoi juutalainen vaatimattomasti.
»Niin on aikomukseni», vastasi Chauvelin hiljaa, »mutta muistakaakin, jos te petätte minut, annan kahden vankan sotamieheni piestä teidät niin, että henki lähtee ainaiseksi inhoittavasta ruumiistanne. Jos saavutamme ystäväni, pitkän englantilaisen, joko tiellä tai ukko Blanchard'in töllissä, lisääntyy kultarahain luku kymmenellä. Suostutteko kauppaan?»
Juutalainen hieroi taaskin leukaansa miettiväisesti. Hän katseli rahoja kädessään, kääntyi sitten tuimasti Chauveliniin ja Desgas'han päin, joka koko ajan oli seisonut äänettömänä isäntänsä takana. Mietittyään hetken vastasi juutalainen: