»Suostun.»
»Menkää ulos odottamaan», lausui Chauvelin, »ja muistakaa pysyä kaupoissanne tai muutoin minä taivaan nimessä pysyn sanoissani.»
Ja kumartaen matelevan nöyrästi juutalainen kompuroi ulos. Chauvelin oli mielissään kohtauksesta, sillä hän hieroi käsiään tavallisella, ilkeän tyytyväisellä tavallaan.
»Takkini ja saappaani», sanoi hän Desgas'lle viimeinkin, Desgas meni ovelle ja nähtävästi antoi määräykset, sillä heti sotilas saapui sisään kantaen Chauvelinin takkia, saappaita ja hattua.
Heittäen päältään viitan, jonka alla oli polvihousut ja verkaliivit, alkoi hän muuttaa pukuaan.
»Te, kansalainen», lausui Chauvelin Desgas'lle, »menkää kapteeni Jutleyn luo niin pian kuin kerkiätte ja pyytäkää hänen luovuttamaan teille vielä kaksitoista miestä, tuokaa ne kanssanne S:t Martinin tielle, jossa varmasti saavutatte minut juutalaisen kanssa. Ellen erehdy, on ukko Blanchard'in töllissä piakkoin kiivasta ottelua. Siellä päätämme leikkimme, sen vakuutan, sillä tuolla röyhkeällä Tulipunaisella neilikalla on ollut tarpeeksi rohkeutta — tai typeryyttä, en tiedä kumpaako — pysyä alkuperäisissä suunnitelmissaan. Hän on mennyt tapaamaan de Tournayta, S:t Justia ja muita kavaltajia, mitä en luullut hänen kuitenkaan tällä hetkellä tekevän. Kun saavutamme heidät, on joukko huimapäitä miehiä meitä siellä vastassa. Otaksuttavasti muutamat miehemme tehdään taisteluun kykenemättömiksi. Rojalistit ovat taitavia miekkailijoita, ja englantilainen on hiton ovela ja näyttää voimakkaalta. Kuitenkin on meitä ainakin viisi yhtä vastaan. Voitte tulla aivan perässämme miestenne kanssa pitkin S:t Martinin tietä ja Miquelonin läpi. Englantilainen on edellämme eikä luultavasti katsele taakseen.»
Jaellessaan lyhyitä määräyksiään lopetti hän pukeutumisensa. Papin puku riisuttiin ja taas hänellä oli tavalliset tummat ruumiinmukaiset vaatteet päällään. Viimeiseksi hän otti hattunsa.
»Saanpa mielenkiintoisen vangin, jonka annan teille», lausui hän nauraa hohottaen ja tarttuen tavattoman tuttavallisesti Desgas'n käsivarteen vei hänet ovelle. »Desgas ystäväni, emmehän heti surmaa häntä? Ukko Blanchard'in tölli on — ellen erehdy — yksinäisellä paikalla rannikolla, ja miehemme haluavat leikkiä hurjasti haavoitetun ketun kanssa. Ystäväni Desgas, valitkaa sopivia miehiä — — sellaisia, jotka nauttivat leikistä — vai mitä? Meidän pitää saada nähdä Tulipunainen neilikka hiukan hävinneenä — eikö niin? — peräytyneenä ja vapisevana — vai mitä? — — ennenkuin lopullisesti — —» — hän teki ilmehikkään liikkeen nauraen ilkeästi, mikä Margueritea hirveästi kauhistutti.
»Kansalainen Desgas, valitkaa sopivia miehiä», sanoi hän taaskin viedessään kirjurinsa huoneesta.