»Ja tämä kaikki romanttisen rakkausliiton ensimäisenä vuonna! — —»
»Niin! — — romanttisen rakkausliiton ensimäisenä vuonna — — siinäpä se pulma onkin — —»
»Voi! — — ihannoiva hulluus», sanoi Chauvelin hiljaa ja pilkallisesti, »eikö — — se kestänytkään — — sen kauempaa?»
»Ihannoivat hullutukset eivät koskaan kestä kauan, Chauvelin ystäväni. — — Ne tarttuvat meihin kuin tuhkarokko — — ja ovat yhtä helpot parantaa.»
Chauvelin otti nuuskaa toistamiseen. Hän näytti tekevän sitä hyvin ahkeraan, mikä vahingollinen tapa oli sangen yleinen siihen aikaan. Ehkäpä hän piti sitä hyvin mukavana keinona viekkaan ja nopeaan kiitävän katseensa peittämiseksi, jonka avulla hän koetti lukea niiden sisimpiä ajatuksia, joiden kanssa joutui tekemisiin.
»Eipä ihme», kertasi hän yhä kohteliaasti, »että Europan toimeliainta sielua vaivaa ikävystyminen.»
»Ystäväni Chauvelin, luulin teidän kykenevän parantamaan tämän taudin.»
»Kuinka minä voisin onnistua siinä, jota sir Percy Blakeney ei ole kyennyt tekemään.»
»Rakas ystäväni, emmehän ota sir Percyä lukuun tällä kertaa!» lausui
Marguerite kuivasti.
»Voi, hyvä lady, anteeksi, mutta juuri sitähän emme voikaan kernaasti olla tekemättä», sanoi Chauvelin jälleen heittäessään pikaisen, pistävän silmäyksen Margueriteen niinkuin kettu saaliiseensa. »Suurimpaan ikävystymiseen tiedän mitä tehokkaimman lääkkeen, jota mielelläni olisin antanut teille, mutta —»