»Sh! sh! sh!» kuului varoitushuutoja joka taholta.
»Hitto vieköön, sitä röyhkeyttä», lisäsi sir Percy hyväntahtoisesti hymyillen.
Marguerite huokasi kärsimättömästi. Hänen viimeinenkin toivonsa näytti haihtuvan siihen paikkaan. Heittäen takin hartioilleen sanoi hän katsomatta mieheensä:
»Olen valmis lähtemään», samalla pistäen kätensä sir Percyn kainaloon. Aition ovella hän kääntyi katsoen suoraan Chauveliniin, joka hattu kainalossa ja hymy ohkasilla huulillaan valmistautui seuraamaan tätä erittäin sopusoinnutonta pariskuntaa.
»Chauvelin, näkemiin», sanoi Marguerite iloisesti, »tuossa tuokiossa tapaamme toisemme lordi Grenvillen tanssiaisissa.»
Ja epäilemättä tarkkasilmäinen ranskalainen luki Margueriten silmistä jotain, joka herätti hänessä suurta tyytyväisyyttä, sillä ivallisesti hymyillen hän pisti nenäänsä hyppysellisen nuuskaa, jota tipahti pitsi-kaulukselle, ja pudisteltuaan hieroi hän tyytyväisesti laihoja, luisevia käsiään..
XI LUKU
Lordi Grenvillen tanssiaiset.
Ulkoministeri lordi Grenvillen historialliset tanssiaiset olivat vuoden loistavimmat kutsut. Vaikka syyssesonki olikin vasta alussaan, hankkiutuivat kaikki, jotka luulivat jotain olevansa, Lontooseen ollakseen tanssiaisissa ja saadakseen loistaa siellä kukin kykynsä mukaan.
Hänen kuninkaallinen korkeutensa Walesin prinssi oli myöskin lupautunut sinne, ja pian hän aikoikin saapua oopperasta. Lordi Grenville oli itsekin ollut kuuntelemassa Orfeuksen kahta ensimäistä näytöstä, ennenkuin valmistautui vieraitaan vastaanottamaan. Kello 10 — tavattoman myöhään sen ajan tavoiksi — täyttyivät ministerin asunnon palmuilla ja kukilla koristellut huoneet ääriään myöten. Yksi huoneista oli varattu tanssijoille, ja menuetin suloisen vienot säveleet säestivät suuren, loistavan seurueen iloista naurua ja pirteätä pakinaa.