Valentine (väliäpitämätlömästi). Hm! Ehkäpä olette myös isä, samoin kuin puolisokin, Mr Crampton?
Crampton. Kolme lasta.
Valentine (kohteliaasti). Kiroatteko te heidätkin, vai mitä?
Crampton (kateellisesti). Ei, hyvä herra. Lapset ovat yhtä paljon minun kuin hänenkin. (Palvelija tuo sisään lämmintä vettä kannussa.)
Valentine. Kiitos. (Hän ottaa kannun hänen kädestään, ja laskee sen työkalukaapille, jatkaen puheitaan). Minä tahtoisin mielelläni tutustua teidän perheeseenne, Mr Crampton. (Palvelija menee ulos; ja Valentine kaataa hiukan vettä juomalasiin.)
Crampton. Ikävä kyllä en voi tutustuttaa teitä perheeseeni. Olen onnellinen voidessani sanoa, etten tiedä missä he ovat, enkä pidä sillä väliäkään niin kauan kuin he pysyttelevät erillä minusta. (Valentine kohauttaa olkapäitään ja nostaa kulmakarvojaan ja pistää pihdit juomalasiin.) Ei teidän tarvitse lämmittää tuota minun tähteni. En minä pelkää kylmää terästä. (Valentine kumartuu asettaakseen kuntoon kaasupumpun ja sylinterin, jotka ovat tuolin vieressä.) Mikä raskas kapine tuo on?
Valentine. Oi, ei mikään. Minä ponnistan vaan siihen jalallani, jotta minulla vetäessä olisi hiukan tukea. (Crampton näyttää vastoin tahtoaan hätäiseltä. Valentine nousee pystyyn ja asettaa lasin, jossa pihdit ovat, niin lähelle, että hän helposti ylettyy siihen, ja puhuu yhä kiusallisen väliäpitämättömästi.) Te siis neuvotte minua, etten menisi naimisiin, Mr Crampton? (Hän kumartuu tarttuakseen vääntimeen, jonka avulla tuolia voi kohottaa ja laskea alemmaksi.)
Crampton (ärtyisästi). Minä neuvoisin teitä, että vetäisitte hampaani pois, ettekä puhuisi minulle vaimostani. Kiiruhtakaa nyt hiukan. (Hän tarttuu tuolin käsinojiin ja asettuu valmiiksi.)
Valentine (antaa kätensä levätä vääntimellä ja katsoessaan häneen sanoo). Minäpä vedän tuon hampaan pois niin ettette tunne vähintäkään kipua. Lyödäänkö vetoa? Kuinka paljosta?
Crampton. Kuuden viikon hyyrystänne, nuori ystäväni. Älkää pitäkö minua pilkkananne.