Gloria (lujasti). Katsokaahan! Kaikki selviää, jos vain ajattelemme asiaa oikein järkevästi.

Crampton (pelästyy äkkiä). Ei: älä ajattele. Koeta mielemmin tuntea: tunne yksin voi auttaa meitä. Kuulehan! Oletko sinä — mutta ensiksi — minä olen aivan unohtanut. Mikä on sinun nimesi? Minä tarkoitan, millä nimellä sinua tavallisesti kutsutaan, sillä ei suinkaan sinua sanota Sophroniaksi?

Gloria (hämmästyksellä ja inholla). Sophronia! Minun nimeni on Gloria. Minua on aina sanottu Gloriaksi.

Crampton (kiihtyy jälleen). Sinun nimesi on Sophronia, tyttö: sinä sait sen nimen tätisi, Sophronian, minun sisareni mukaan. Hän lahjoitti sinulle ensimäisen raamattusi, johon nimesi on kirjoitettu.

Gloria. Sitten äiti on antanut minulle uuden nimen.

Crampton (vihoissaan). Siihen hänellä ei ollut oikeutta. Sitä minä en salli.

Gloria. Teillä ei ollut oikeutta antaa minulle sisarenne nimeä. Minä en tunne häntä.

Crampton. Loruja. Minun kärsivällisyydelläni on rajansa. Minä en salli sitä! Kuuletko sinä?

Gloria (nousee, varoittavalla äänellä). Aiotteko riidellä?

Crampton (pelästyy, rukoilevasti). Ei, ei: istu alallesi. Käy istumaan, ole hyvä. (Hän katsoo Cramptoniin ja antaa hänen olla epätietoisena. Crampton pakoittautuu lausumaan tuon epämiellyttävän nimen.) Gloria. (Gloria osoittaa tyytyväisyyttään sulkemalla hiukan suutaan ja käymällä istumaan.) Katsoppas, minä tahdon vain näyttää sinulle, että olen isäsi — rakas lapseni. (Hyväilysana tuntuu niin kömpelöltä, että Gloria hymyilee vastoin tahtoansa ja päättää olla hiukan ystävällinen). Kuulehan. Minä tahtoisin kysyä sinulta vain jotakin. Etkö muista minua enää yhtään? Sinä olit pieni lapsi, kun he riistivät sinut minulta; mutta sinä ymmärsit silloin jo paljon. Etkö muista ketään, jota sinä rakastit, tai (arasti) josta sinä ainakin pidit lapsellisella tavallasi? Erästä, joka salli sinun olla huoneessaan ja katsella leikkilaivojaan, niinkuin sinä niitä nimitit? (Crampton katsoo häntä kiihkeästi kasvoihin, ikäänkuin odottaen, että hän vastaisi hänelle jotakin ja jatkaa sitten vähemmän toivehikkaasti sekä kiihkeämmin). Erästä, joka salli sinun tehdä mitä ikänä tahdoit eikä koskaan sanonut sinulle sanaakaan, pyysi vain sinua olemaan hiljaa ja ääneti? Erästä, joka oli sinulle jotakin muuta kuin kukaan muu ihminen — erästä, joka oli sinun isäsi?